Sorruin leikkimään näillä verkon kuvamanipulaatiosoftilla.
Parikymppisenä otetusta valokuvastani pulautettu julkkiskorrelaatio tuotti kaiketi ihan mairittelevia tuloksia.
Keski-ikäisemmät, jet-lagin ja viikon mittaisen Microsoft-infoähkypumppauksen jäljiltä ikuistetetut naamatauluni loivat algoritmissa tällaisen kauhukabinetin:
En muista, että minua olisi sekoitettu Kaige Cheniin. No, hyvä tietää - jos vaikka Kiinassa matkaillessa joku tiedustelee sukujuuria.
Unohda blogit, sillä nyt voit pysyä ajan tasalla nätin, piukkaposkisen jenkkitytskin uutis-vlogin avulla.
Tuota meikkiä voisi tosin hieman keventää.
RE: -liukuhihna yllätti tänään, lievästi sanottuna.
Syötehän raportoi, mitä kotimaiset media- ja mainostoimistot ovat saaneet viimeksi aikaan ja mikä kampanja on tullut taas puskettua ulos.
Tämän päivän anneista löytyy mielenkiintoinen otsikko:
Microsoft - OpenXML kampanjasivusto - The Designer Who Loved Me (01.08)
Itse sivukin on varsin mielenkiintoinen. Enpä ole ennen nähnyt näin näyttävää presentaatiota tiedostorakenteesta!
Tekijänä on muuten sama pulju, joka loihti nettiin helmikuisen Vista-lanseerauskampanjan. Onnittelut tekijöille hienosta tilistä! Ihan guruja selvästi.
Olisipa meikäläiselläkin tuollaiset budjetit ja mainosmaakarit!
Bitlet on kätevä palvelu, jolla voit imuroida mielitorrenttisi pelkällä selaimella. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin selaimen lisäksi tarvitaan myös Java-ajoympäristö, sillä kyseessä on Java-appletti.
Operan käyttäjille tämä ei ole tietenkään kovin suuri uutinen, sillä torrent-imurointi on uusissa versioissa ennestäänkin jo mahdollista.
Ihan kätevä vaihtoehto, jos koneesta ei löydy (tai jos siihen ei voi asentaa) aitoa clienttia.
Epäilin tuossa aiemmin, josko Mozilla-kehittäjillä on kaikki hallinnassa kun Bugzilla-viesteissä sävy oli varsin epämääräinen.
Eilen Firefoxini päivitti itsensä 2.0.0.6:een, ja haavoittuvuus näyttäisi olevan nyt korjattuna. Klikkaus ei käynnistellyt enää laskuria eikä muitakaan Windows-sovelluksia.
Avoin Bugzilla-käsittely on mainio asia, ja olisi mahtavaa jos suuret ohjelmistotalot toimisivat samalla tavoin.
Aivan avointa ei Firefoxinkaan bugiluettelointi ole, sillä turvallisuussyistä pahimmat havainnot pidetään korkeamman oikeustason takana.
Ahdistaa.
Pikkusiskoni kolmekymppinen mies, puoliksi amerikkalainen ja puolet ajasta siellä myös koodaustöitä tekevä, valittaa jatkuvasti kuinka me suomalaiset olemme niin rajoittuneita ja epäsosiaalisia. Kassajonossa keski-ikäisten käytöskin häntä kummastuttaa, meikäläisten öykkäröintiä ei suvaittaisi kuulemma jenkkimaassa.
Kiilaustyylit sikseen, internet-alallakin meillä tuntuu olevan vielä opittavaa. Ehkä emme ole yksinkertaisesti vain kehittyneet vielä kansakuntana, kovin puusta revittyjä hirvityksiä nämä kotimaiset saittimme ovat.
Bloggauskulttuurimme muistuttaa lähinnä verkostomarkkinointia, aktiivisia podcastaajia ei löydy mistään.
Ennakkoluuloton innovointi puuttuu myös palvelujen ja sovellusten kehityksestä - muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Sulake on ollut virtuaalinen menestys ja Lönnrotinkadulta ponnistava Jaiku on onnistunut luomaan jalansijaa kovilla jenkkimarkkinoilla.
Sosiaalisissa verkoissa kaikkea kokeileva Nokia pääsi odotetusti Business 2.0:n listalle, jossa lueteltiin merkittäviä USA:n ulkopuolisia Web 2.0 -hankkeita. WidSets on kieltämättä kätevä.
Ruotsi on päässyt listalle ainakin kolmella ehdotuksella. Voi kuinka yllättävää.
Microsoft on luvannut julkaista seuraavan 12-18 kuukauden aikana internet-pilvessä eläviä verkkosovelluksia. Ilmaisten sovellusten vastapainoksi Microsoft puskee käyttäjille mainoksia.
Yhtiö on panostanut vahvasti media- ja mainintasisältöjen hallintaan ja ostanut alan yrityksiä, myös perinteisen online-liiketoiminnan ulkopuolelta.
Microsoft ei ole enää ohjelmistoyritys vaan mediatalo, jolle sovellukset toimivat mainosten esityspintana. Katsokaa vaikka uutta Officea: sen mahtavissa ribbon-palkeissa ja muissa widgeteissähän on hulppeasti lääniä bannereille.
Avalonin (WPF:n) ja Silverlightin mahdollistaminen näyttävien käyttöliittymätekniikoiden ansiosta mainoksista tulee eläviä ja tehokkaita. Digitaalisen sisällönsuojauksen vuoksi käyttäjät eivät pääse niitä karkuun perinteisillä mainosblokkaajilla.
Microsoftin pitäisi maksaa uusia tekniikoita hyödyntäville kehittäjille provisiota, hehän rakentavat yhtiölle mainostauluja.
Käyttäjältä ei tietenkään kysytä mitään, pääasia että rahoittajat ovat tyytyväisiä.
Microsoftin massiivinen 2008-versiopäivitysten hyökyaalto lähestyy uhkaavasti. Tai uhkaavasti ainakin tietoliikennekapasiteetin näkökulmasta, sillä lukuisten eri Visual Studio-, SQL Server- ja Windows Server 2008 -levykuvien siirtely tulee kuormittamaan IP-runkoverkkoja ennätysmäisesti.
Viime vuonna ihmettelin, miksi Microsoft ei hyödynnä jotakin BitTorrentin kaltaista P2P-tekniikkaa Office 2007 -beetojensa jakelussa. Silloinhan Microsoft sortui veloittamaan beetaversioiden imuroinnista, kustannuksien kattamiseksi kuulemma.
Tällä kertaa beetat siirtyvät kehittäjille kuitenkin maksutta. Apuna on uusi P2P-pohjainen väline, Microsoft Secure Content Downloader. Kyseessä on toistaiseksi vasta esiversio, ja jakelusofta lakkaa toimimasta 4 viikon kuluttua.
Isoista kaistamaksuista kärsivien puolesta täytyy toivoa, että MSCD toimii eikä pätki imurointeja kuten vanha MSDN:n imurointipalikka.
Eikä asenna koneeseen hämäriä taustapalveluja.
Minimalistinen WordPress-teemani saa lähteä, sillä löysin testattavaksi CommentPressin. Kyseessä on sähköiseen julkaisemiseen erikoistuneen Institute for the Future of the Book -nimisen järjestön uunituore laajennus.
Nimi teema on CommentPressille harhaanjohtava, sillä tämä on paljon enemmän kuin pelkkä visuaalinen ulkoasu.
Perinteisestä teemasta poiketen CommentPress muuttaa aktivoitaessa WordPress-tietokannan rakennetta. Normaalisti ylläpitäjä ei välttämättä edes huomaa muutosta, mutta koska olin tiukentanut MySQL-käyttäjän oikeuksia sain näkyville herjan alter-oikeuksien puuttumisesta.
Tällainen rakennemuutos oli odotettavissa, sillä CommentPressissä voi kommentoida kokonaisen kirjoituksen asemesta myös yksittäistä kappaletta.
Vertaamalla wp_comments -taulun rakennetta ennen ja jälkeen asennusta selviää, että sinne on ilmestyy kolme uutta apukenttää:
Kommentoinnit kohdistetaan haluttuun kappaleeseen uudella comment_contentIndex -arvolla. Esimerkiksi edellisen blogiviestini (Firefoxin turvabugi) ensimmäisen kommentin arvoksi on tietokantaan tallentunut 1.
Täytyy jossakin vaiheessa kokeilla, mitä tapahtuu kun muokkaan jotain aiemmin julkaistua blogiviestiä. Oletettavasti kappalenumeroinnit eivät indeksoidu uudestaan, ja kommentit kohdistuvat vanhan numeroinnin perusteella.
