Assemblix Backstage

Olen ostamassa uutta konetta. Nykyinen on ihan mopo. Lyhyenkin videon peruseditointi vie pahimmillaan tuntikausia.

Hommasin tämän HP:n toissa kesänä muistaakseni n. 850 eurolla. Hankinta ei ollut kovinkaan suunnitelmallinen: Vanha kone hajosi kesken työkiireiden, joten menin lähes siltä istumalta Verkkokauppaan ja kaappasin kainaloon ensimmäisen fiksulta tuntuva perusmikron.

Intelin neliydinratkaisu, esimerkiksi Q6600, tuntuu ihan järkevältä vaihtoehdolta videotyöntekoakin ajatellen.

Tartuin eilen tuoreeseen Tietokone-lehteen. Ajattelin, että sieltä varmasti löytyy mainoksia ja juttuja hieman pro-tasoisemman vehkeen hankintaan.

Viimeisimmän numeron perusteella “Tietokone” on kyllä varsin harhaanjohtava nimi. Kun selasin tätä Suomen suurinta it-ammattilaisille tuotettua julkaisua, tuli tunne että ihan kun nyt olisi pahakin lama. Sinänsä hyviä juttuja täynnä olevasta lehdestä löytyy vain neljä kunnollista ja (käsittääkseni) oikealla rahalla ostettua mainosta - ja yksi pakollinen silppumainossivu. Mutta ei yhtään tietokonetta (ei, läppäriä en ole ostamassa).

[Edit: Ei vaan onhan siellä, heti alussa Tietoaseman mainoksessa. Yksi teho ja yksi halpis. Kiitos nyt edes näistä.]

Minne ovat hävinneet kaikki luettelot, kuvastot, esitteet ja vertailut? Nettiinkö?

Koska vanha HP-työasemani on palvellut meikäläistä kunnialla, suuntasin HP.fi:stä laitetta etsimään. Ajattelin, että varmasti näinkin isolta firmalta löytyy jokin perusjuhta.

Kaikkea vielä!

Vartin selailtuani en löytänyt muuta kuin tusinan kummajaisia, joista yksikään ei tuntunut hyvältä. Ammattityöasemissa tarjottiin lähinnä Xeonia ja AMD64:ää.^*

Olen ihan hukassa.

Kaipaan 1980-luvun tietokonelehdistä tuttuja komponenttifirmojen suttuisia mainoksia ja 1990-luvun PC Magazinen ylitsepursuavia unelmakuvia.

Miksei meillä enää myydä (tai tarkemmin: markkinoida) ammattikäyttöön suunniteltuja tietokoneita?

Tietokonekaupassa merkitse vain hinta, ja joka paikassa näkyy Gigantti-tyylisiä keskivertokuluttajille koottuja kulissilaitteita. Koneessa on vain yksi tai kaksi laatukomponenttia, mutta kaikki muu - kotelo, tuuletin, romppuasemat jne. - täydellistä sekundaa.

En minä extreme-konettakaan tarvitse. 10 vuotta sitten 10 000 euroa kustantanut ThinkPad saa luvan jäädä osaltani viimeiseksi “idiootti ostaa konetta” -hankinnaksi.

^* Lievennys HP.fi-kritiikkiin: Eilen, kun selailin sivuja en ilmeisesti osannut valita oikeaa asiakassegmenttiä. Minun pitää olla pieni- tai keskisuuri yritys, jotta voin ostaa tietokoneen. Hyvä tietää. Tämä HP:n dc7800 voisi olla sopiva.

Viime vuonna törmäsin mystiseen hakia-sivustoon. Kotimaisen matkapuhelinjätin nimimuunnelmalta kuulostaneen firman taustalta löytyi kun löytyikin suomalaisväriä.

Hakialla Suomi-kiintiöstä vastaavan nimi putkahti esiin nyt hieman erilaisen it-innovaatiohankkeen yhteydessä:

30) What is Pentti Kouri’s business strategy with Amiga, Inc.? Was he the driving force behind the naming rights deal with the city of Kent?

Please see the answer to question 26. Other than that, I can’t speak for Dr. Kouri.

Semanttinen hakupalvelu, Amiga OS:n henkiinherättäminen, hmm…

Onkohan Kouri ryhtynyt propellihattujen bisnes-enkeliksi?

Google ostaa tekstiviestimaasta puljun, jonka tuote kuljettaa parin rivin jorinoita puhelinten ja selainten välillä. Tämä on ihan dejavuuta tai jotain muuta uusintaa 1990-luvulta.

Pitäisi varmaan kehittää äkkirikastumisen toivossa 6 merkin bloggauspalvelu ja myydä zedille.

No, jätetään innovointi suosiosta Googlelle. Firmalla on nyt resursseja vaikka mihin - kevyeen visiointiin ei vaadita enää edes kovasti mielikuvitusta.

Muutama päivä sitten julkistettu Google Desktop -päivitys integroi widgetit ja gadgetit yhä tiiviimmin työpöydälle. Pian hakukonejätti linkittää ostamansa sosiaaliset verkkopalvelut, käytösprofiilimme ja kaiken muunkin tiedon ristiin rastiin. Kunhan firma julkaisee vielä sen oman puhelimensa, niin siinähän se sitten onkin: ubiikki Skynet-klooni.

Pyörryttää.

Mistä muuten on kotoisin tuo Jaiku-viestin outo enimmäisraja - 140 merkkiä? Kyse ei ole ilmeisesti USA-verosta, ymmärtääkseni tuo on SMS-viestin enimmäispituus sikäläisissä puhelimissa. Liittyyköhän tämä heikkoihin taajuuksiin tai kulttuurieroihin - ikään kuin sisäänrakennettu tippi?

Pitäisiköhän lähettää tänä jouluna shekki teleoperaattorille kiitokseksi taas hyvästä palvelusta. Tämä on kuulemma hyvän tavan mukaista, siis siellä 140 merkin maassa.

Yksi kuluneen viikon mielenkiintoisimmista kehittäjäuutisista on ollut Microsoftin päätös julkaista .NET-luokkakirjastojen lähdekoodia.

Scott Hanselmanin tuoreimmassa podcastissa haastateltiin .NET-sorsajulkaisun taustalla olevaa Microsoftin Shawn Burkea.

Podcast alkoi näin: “Tiedättekö mitä? Meillä on skuuppi! Microsoft on päättänyt julkaista .NET-luokkakirjastojen lähdekoodit. Ei, tämä ei ole uusi Rotor, vaan ihan oikeiden lähdekoodien julkaisu.”

Microsoftin edustajan mukaan lähdekoodien julkaisu tapahtuu vasta nyt, koska yhtiöllä on tarjottavana sopiva “tarina” (story). Tämä sana toistui useasti. Nyt meillä on tarina. Tarina on nyt valmis. Tämän vuoksi siis julkaisemme.

Sitten keskustelu siirtyi siihen, kuinka Visual Studio 2008:n debuggerissa koodi valuu palvelimelta näkyviin eikä koodaajan tarvitse enää turvautua Reflectoriin. Lopussa keskusteltiin palvelinten ja versioinnin logistiikasta ja sitten todettiin vielä uudestaan, että vau, upeata, kiitos.

Ainoa kuviteltavissa oleva käyttötarkoitus sorsille on Microsoftin mukaan Orcasin parantunut “käyttäjäkokemus” debugatessa. Missään nimessä ei kerrota sellaista tarinaa, jossa joku tutustuu lähdekoodeihin jotta tämä voisi kehittää paremman (tai edes korjatun) version tuotteesta.

Pidin myös erikoisena Scott Guthrien sanavalintoja:

“We’ll begin by offering the source code (with source file comments included) for the .NET Base Class Libraries” [...]

Kuvaavaa, että Guthrie näki “kommentit mukana” -lisäyksen tarpeelliseksi. Minusta se on defenssi, joka viittaa siihen että kirjoittaja olettaa yleisöllä olevan automaattinen ennakko-oletus siitä, että “ainahan Microsoft toimii kierosti”.

Vai milloin viimeksi joku on tehnyt vastaavan julkistuksen, mutta julkaissut lähdekoodit ilman kommentteja?

Guthrien lähdekoodijulkaisua käsittelevä blogipostaus esittelee perusteellisesti Visual Studio 2008:n debuggausta - tai no, näkyyhän siellä kuvaruutukaappauksissa myös niitä lähdekoodeja!

Aivan alussa, ikään kuin ohimennen, Guthrie toteaa että lähdekoodit voi hakea myös pakettina ja tarkastella sitten jollakin tekstieditorilla.

.NET-kirjastokoodin lähdekoodien saaminen näkyviin on minusta hienoa. En vaan jaksa ymmärtää, miksi Microsoftin pitää kehittää aina jokin “tarina” tai muu taktinen syy jokaisen järkevän päätöksen pohjalle.

Pohdimme eilen, että Assemblix olisi varsin luonteva paikka softatöiden kokoamiselle. Päätimmekin rakentaa osaston nimeltä Rekry, joka löytyy nyt beetana Assemblix.netissä.

Teemme Rekryyn ilmoituksesta lyhyen yhteenvedon, josta näkyy tehtävän luonne. Koodaamme erillisiin kenttiin hakijalta toivotun teknologia-osaamisen (ohjelmointikielet, käyttöjärjestelmät) ja alan tehtävänimikkeen:

Rekryn ideana on suodattaa ja luokitella julkisesti saatavia ilmoituksia kehittäjille, ei julkaista niitä uudestaan.

Assemblixin Rekry on vielä aikainen beeta, kenties pikemminkin alfa. Kenttäkohtainen haku esim. teknologian perusteella ei ole vielä toiminnassa. Rekryä kehitetään, ja täydet hakutoiminnot tulevat hieman myöhemmin.

Ideoita ja palautetta otetaan tietysti ilolla vastaan!

Pieni, jatkuva ja ärsyttävä riesa. Joten pakko kait siitä on nyt blogata:

Jenkeistä tilatut it-lehdet ovat kamalia ekomonstereita. MSDN- ja Linux-läpysköjen esillerepiminen oli tänäänkin varsinainen unpacking-prosessi:

Jaa-a, mitäköhän eilen saapuneeseen Linux Journalin uusintamuistutukseen vastaisin?

Olen kahden vaiheilla: N800:n nosto kanteen on ihan kiva veto, mutta toisaalta, tuo saastutus ja aukirepimisen tuska!

Linux-aviisi oli pakattu taas kahteen erilliseen matkakondomiin.

Tänään käynnistyi vihdoin Suomessakin julkinen nettidebatti Office Open XML:n soveltumisesta kansainväliseksi ISO-standardiksi. ITviikon uutisessa ovat vastakkain EFFI ry:n puheenjohtaja Tapani Tarvainen ja kannastaan vaikeneva valtion it-johtaja, Leena Honka.

Juttu on sinällään ihan kelpo ja asiallinen, mutta suurelle osalle aihe ei silti aukea.

Mistä ihmeen XML:stä ne taas riehuu?

Pari viikkoa sitten en itsekään olisi näistä formaatti-politikoinneista piitannut, mutta aiheeseen syventyminen on pakostakin herättänyt mielenkiintoni.

Erityisesti kiinnostaa se, kuinka tässä tapauksessa hyvin spesifinen teknologia, liike-elämän edut ja politiikka kietoutuvat toisiinsa erikoisissa mittasuhteissa ja valta-kamppailuissa.

Tiistaina haastatellessani Suomen Standardisoimisliitto SFS:n Open XML-asiantuntija Lassi Nirhamoa, tajusin kuinka vähän meillä on asiasta todellakin keskusteltu.

Vasta toukokuun lopulla SFS:n leipiin siirtynyt Nirhamo on joutunut uskomattoman tiukkaan tilanteeseen. Kesää vasten tietorakenne- ja standardiguru on päässyt sovittelijaksi, jossa osapuolina ovat Microsoft Ecmoineen, avoimen aatteen propellihatut, imagoherkät poliitikot ja sivussa pörräävät jutunkipeät toimittajat.

Soisi Lassille nyt edes hieman työrauhaa, lomailusta puhumattakaan.

Eilen aihetta sivuttiin myös moneen otteeseen COSS:in Avaa ja säästä -tapahtumassa, jossa puhujana olivat mm. Martti Karjalainen oikeusministeriöstä ja kansanedustaja Jyrki Kasvi.

Oikeusministeriön kanta tuli harvinaisen selväksi: ODF:ää sen olla pitää. Muutkin ministeriöt ovat avoimista ratkaisuista “positiivisesti kiinnostuneita”, kuten virkamiehet sanansa muotoilivat.

Itse en ole perillä poliittisten eufemismien nyansseista, joten jätän suosiosta tulkinnat väliin. Niitä saa jokainen tehdä vapaasti tykönänsä, kunhan COSS-videoinnit saadaan vähitellen Assemblix.netiin.

PS. Minulla ei ole mitään Microsoftia vastaan. Minulla ei ole myöskään mitään open source -propellihattuja vastaan. Lukeudun kumpaankin leiriin, sovellan kummankin teknologioita ja menetelmiä ristiin. Saittimme WAMP-ratkaisukaan ei varmasti miellytä ketään muuta paitsi hostaajaamme - mutta mitäpä tuosta. Jaa Ilari? No hän on nykyään jo paatunut Jobsilainen

Suomen kieleen valuu yhä vain enemmän angloamerikkalaisia kieli-ilmiöitä; esimerkiksi yhdyssanattomuuden, tarpeettoman suurten alkukirjainten tai ylimääräisten luettelopilkkujen muodossa.

Homma alkaa mennä minusta sekavaksi, ja tuntuu samalta kuin VB.NETin ja C#:n välillä hyppiessä: puolipilkku vai ei, sulut vai ei?

Ehdotan, että hoidetaan trans-Atlanttinen harmonisointi loppuun, niin ei tarvitse joka käänteessä enää pohtia, mitä erikoismerkkiä missäkin blogi- tai lehtitekstissä pitäisi käyttää.

Otetaan tarkasteluun Microsoftin tuotemerkit, koska niitä käytämme varsin aktiivisesti. Jatkossa oikeaoppiset kirjoitusasut kuuluvat siis:

• Windows PowerShell™ sisältyy sekä Microsoft® Windows Vista™aan että Windows Server®iin.
• Zune™ ymmärtää WMV®iä ja Windows Media™iä.

Englanti ei ole suinkaan ainoa valtakieli. Aasia on nousussa, joten eiköhän opetella varmuuden vuoksi myös hieman japania:

• ™han löytyy jo Anttilan ale-hyllystä.
• Pelaan päivittäin ™iä, koska se on niin addiktoiva.

Ei hätää, jos et muista regin ja teeämmän logiikkaa. Muistilista löytyy tarvittaessa netistä.

Ai vitsikö? Ei suinkaan. Lukekaa vaikkapa Microsoft-koodajille suunnattua MSDN Magazineä. Kyllä tämä on talon tapa. Tai ainakin melkein.

No, tämän hieman väsyneen disinformaation vastapainoksi kannattaa ehkä sittenkin lukaista J. Korpelan oikeat ohjeet™.

Maanantaisen Jaiku-katkoksen aikana pohdin, voinko varmuuskopioida jaikuni? Mitä 140-merkkisille hengentuotteilleni tapahtuu, jos (ja kun) Jaikua ei enää ole?

Satunnaisten jaikulujen tuhoutuminen ei ole tietty maailmanloppu, mutta entäpä jos Flickr vie kuvani tai YouTube rainani?

Ainakin yhdelle Web 2.0 -palvelulle käyttäjäkontribuutioiden taattu taltiointi onkin jo harkittu kilpailuvaltti.

blip.tv vie videot pyydettäessä myös Internet Archiven ikuisarkistoihin. Käyttäjän ei tarvitse olla siis (ainakaan yhtä) huolissaan tallenteidensa säilymisestä kuplan taas puhjetessa ja firman leasing-sopimusten umpeutuessa.

(blip.tv:n suunnitelmissa on kasvaa vloggaus-välineestä jonkinlaiseksi internetin über-meta-aggregaattoriksi. Firman visioista lisää Jon Udellin tuoreessa IT Conversations -podcastissa.)

Kasvukipuja?