Drupalista on vähitellen kehittymässä todellinen hypermedia-alusta.

Ongelmana voi olla kuitenkin se, että Drupalista on tullut ja tulossa kenties jo hieman liiankin suosittu. Mitä tyytyväisempiä käyttäjät ovat nykyiseen versioon, sitä vähemmän motivaatiota on panostaa näkymättömiin arkkitehtuuriparannuksiin

Kuulostaako tutulta: Longhorn, WinFS, … ?

Onneksi Drupalin suuntaa ei määrää pörssiyhtiö ja bling-bling. Ainakaan kokonaan.

Aika tehokasta:

(Olivatko siinä ne Gilmoren tytöt?)

Mutta toki sinne alitajuntaan pääsee pysäytyskuvallakin:

Huikeaa.

.. ja IE 7:n aloitussivukin temppuilee.

Konehuone?

Here’s a small side project I assigned myself but never quite completed (click for the large version):

Basically, use as you wish. Caveat: I’m not exactly sure about the licensing status of the graphic primitives produced by Microsoft Visio, so do your own legal homework. As a compilation for my “creative” part it’s published under Creative Commons Attribution-Noncommercial-Share Alike 3.0.

Happy to receive feedback & corrections.

Drupal ei ole pelkkä sisällönhallintaohjelma tai web-palvelujen kehitysalusta. Sen ympärillä toimii aktiivinen kansainvälinen yhteisö: kehittäjiä, suunnittelijoita, graafikoita, dokumentoijia, kääntäjiä, testaajia sekä monia muita!

Yhteisön jäseniä yhdistää halu ja into luoda Drupalista parempi web-väline itselle ja muille. Sen kautta voi myös verkostoitua ja tutustua alalla toimiviin.

Drupal Suomi?

Drupal on kohtalaisen nuori, eikä Suomeen ole vielä ehtinyt muodostua omaa Drupal-yhteisöään. Tämän puutteen Drupal Suomi haluaa poistaa.

Alkuun tarvitaan omat sivut, ja ne on nyt saatu auki osoitteeseen drupal.fi.

Sivusto on nyt tyhjä. Palvelu ei tietenkään synny itsekseen, vaan rakentamiseen tarvitaan vapaaehtoisia.

Foorumi on kuitenkin jo pystyssä, joten voit tulla sinne ideoimaan ja kertomaan, millaisen palvelun drupal.fi:stä haluaisit luoda!

Drupal Suomi -ideointiporukan puolesta,

Harri J. Talvitie

Erinomainen, joskin pitkähkö, esitelmä MacFUSE:sta:

Videon editointi, muunnos ja siirto kestivät yhteensä noin tunnin. Editointi olisi mennyt varmasti nopeammin, jos kyse ei olisi ollut ensimmäisestä iMovie08-harjoittelusta. Valmiin tuotoksen muunnos ja siirto YouTubeen kestivät yhtensä n. 2-3 minuuttia - hämmästyttävän vikkelää!

Olisi pitänyt hankkia Mac jo ajat sitten. PC:llä vastaava homma olisi kestänyt koko illan, ja vaatinut monen softan välillä hyppimistä.

Viime aikoina Mac on alkanut kuitenkin vyöryä kehittäjämaailmaan. Windowsin elinkaaren mahalasku on saanut monet pohtimaan, olisiko 64-bittinen Unix-työasema eli Mac OS X sittenkin parempi työympäristö kuin sotkuisa Windows.

Päätin kohdata ennakkoluuloni ja hankin pari viikkoa sitten MacBook Pron.

Nyt yritän pikkuhiljaa totutella uuteen maailmaan. Toistaiseksi olen vielä aika kiinni Windows-maneereissa enkä vieläkään ymmärrä, miksei ikkunaa voi suurentaa muualta kuin oikeasta alakulmasta tai miksi Finderin kansiot ovat niin kömpelöitä (tosin vertailukohtana on Explorer-korvikkeena käyttämäni erityisen kätevä Directory Opus).

Video- ja kuvatyöskentely Macilla on kertaluokkaa sujuvampaa kuin PC:llä. Erilaiset koodekkiviritelmät prioriteetteineen ja hämärine ristiriitaisuuksineen ovat Windowsissa jotakin aivan käsittämätöntä.

Macin näppäimistö on minulle kuitenkin yhä myrkkyä - varsinkin koodausmielessä. Kaikki tutut erikoismerkit kuten pystyviiva, kenoviiva, aalto- ja hakasulut löytyvät täysin vierailla näppäinpainalluksilla (jos ylipäänsä löytyvät). Ei siinä mitään, jotkut ovat aivan loogisia - esimerkiksi keno- ja pystyviivahan ovat tavallaan kauttaviivan sukulaisia, joten ihan loogistahan niiden on sijaita saman perusnäppäilyn takana.

Ongelmana on vain se, että olen koodannut 25 vuotta aivan eri layoutilla, ja selkärankani on aika jäykkä oppimaan enää mitään uutta

No, ehkä vielä totun tähän. VMware Fusion auttaa onneksi pahimpien hetkien ylitse.

Edistyneemmille:

Nyt kuuntelen vain ja ainoastaan Pro PHP Podcastia ja erityisesti sen Ramblecast 2.0 -jaksoa.

Tämä mullistaa kaikki käsitykseni PHP-koodaajien mielenterveydestä.

Drupal-sivustoa kehittävälle tuo jQuery-julkaisu voisi olla paikallaan. En ole aiemmin ostanut Manningin kirjoja, ovatkohan Apress-tasoa?

Hitsi, pitäisi varmaan tyhjentää kovalevytilaa että saisin nuo muutaman viikon takaiset videotaltioinnit AgileFinlandin seminaarista siirrettyä verkkoon. Oli ihan fiksua asiaa!

HP suosittelee Windows Vista® Business -käyttöjärjestelmää.

mutta heti seuraavalla sivulla:

HP suosittelee Windows Vista™ Business -käyttöjärjestelmää.

Eli tarkkana nyt! Jos HP:lta löytyy ajuri Windows Vista®:lle, niin se ei todennäköisesti toimi Vista™ssä. Kannattaa muistaa myös kieli- ja bittisyyserot.

HP:n Vista-disclaimer on myös aika veikeä:

Tietyt Windows Vistan tuoteominaisuudet edellyttävät pitkälle kehitettyjä laitteita tai lisälaitteita.

HP luokittelee tietokoneensa kolmeen luokkaan: Yksi tähti on hyvä, kaksi on parempi ja kolme paras.

Pitäisikö minun ostaa HP:lta paras vai pitkälle kehitetty laite - ja mikä niistä tukee videota?

Intelin bloggaaja vakuuttaa, että yhtiössä tuetaan 64-bittisyyttä aivan yhtä paljon kuin kilpailijallakin:

A few days ago an OEM asked whether or not Intel had 64-bit… It was kind of funny, kind of sad. [..] But the truth is our Xeon line has supported 64-bit for over a year and everything out there you’ll find with a “D,” as in Pentium? D, or Celeron? D (yes, even Celeron? D supports 64-bit)”

Tämä kommentti oli aika osuva:

Even this article is vague - “supports 64 bit” - what the hell does that mean? Emulates 64 bit? Doesn’t crash if it sees 64 bit code?

Nyt ilmestyi päivitys 4.0 -> 5.0, hinta: EUR 129,50.

Uuden 5.0-lisenssin hinta olisi 259,50 €.

Eli jos päivitän, niin olen maksanut vuoden sisällä Techsmitille 257,26 + 120,26 + 129,50 = 507,02 €.

Jos ostaisin meille vasta nyt 5.0 uutena ja bugittomampana, säästäisin ~ 50 %.

Melko kallista.

Pitäisikö vaihtaa Adoben Captivateen?

(PS. Ai mikä ROI?)

Idearikkaiden web 2.0 -sivustojen kehittäjät suosivat LAMP-alustaa.

Halpa, muuntautumiskykyinen ja tarpeeksi hyvä.

Hyvä kun loppui.

Tylsistyneelle koodaajalle linkkivinkki: Things to do when you’re a bored developer.

Hommasin tämän HP:n toissa kesänä muistaakseni n. 850 eurolla. Hankinta ei ollut kovinkaan suunnitelmallinen: Vanha kone hajosi kesken työkiireiden, joten menin lähes siltä istumalta Verkkokauppaan ja kaappasin kainaloon ensimmäisen fiksulta tuntuva perusmikron.

Intelin neliydinratkaisu, esimerkiksi Q6600, tuntuu ihan järkevältä vaihtoehdolta videotyöntekoakin ajatellen.

Tartuin eilen tuoreeseen Tietokone-lehteen. Ajattelin, että sieltä varmasti löytyy mainoksia ja juttuja hieman pro-tasoisemman vehkeen hankintaan.

Viimeisimmän numeron perusteella “Tietokone” on kyllä varsin harhaanjohtava nimi. Kun selasin tätä Suomen suurinta it-ammattilaisille tuotettua julkaisua, tuli tunne että ihan kun nyt olisi pahakin lama. Sinänsä hyviä juttuja täynnä olevasta lehdestä löytyy vain neljä kunnollista ja (käsittääkseni) oikealla rahalla ostettua mainosta - ja yksi pakollinen silppumainossivu. Mutta ei yhtään tietokonetta (ei, läppäriä en ole ostamassa).

[Edit: Ei vaan onhan siellä, heti alussa Tietoaseman mainoksessa. Yksi teho ja yksi halpis. Kiitos nyt edes näistä.]

Minne ovat hävinneet kaikki luettelot, kuvastot, esitteet ja vertailut? Nettiinkö?

Koska vanha HP-työasemani on palvellut meikäläistä kunnialla, suuntasin HP.fi:stä laitetta etsimään. Ajattelin, että varmasti näinkin isolta firmalta löytyy jokin perusjuhta.

Kaikkea vielä!

Vartin selailtuani en löytänyt muuta kuin tusinan kummajaisia, joista yksikään ei tuntunut hyvältä. Ammattityöasemissa tarjottiin lähinnä Xeonia ja AMD64:ää.^*

Olen ihan hukassa.

Kaipaan 1980-luvun tietokonelehdistä tuttuja komponenttifirmojen suttuisia mainoksia ja 1990-luvun PC Magazinen ylitsepursuavia unelmakuvia.

Miksei meillä enää myydä (tai tarkemmin: markkinoida) ammattikäyttöön suunniteltuja tietokoneita?

Tietokonekaupassa merkitse vain hinta, ja joka paikassa näkyy Gigantti-tyylisiä keskivertokuluttajille koottuja kulissilaitteita. Koneessa on vain yksi tai kaksi laatukomponenttia, mutta kaikki muu - kotelo, tuuletin, romppuasemat jne. - täydellistä sekundaa.

En minä extreme-konettakaan tarvitse. 10 vuotta sitten 10 000 euroa kustantanut ThinkPad saa luvan jäädä osaltani viimeiseksi “idiootti ostaa konetta” -hankinnaksi.

^* Lievennys HP.fi-kritiikkiin: Eilen, kun selailin sivuja en ilmeisesti osannut valita oikeaa asiakassegmenttiä. Minun pitää olla pieni- tai keskisuuri yritys, jotta voin ostaa tietokoneen. Hyvä tietää. Tämä HP:n dc7800 voisi olla sopiva.

Hakialla Suomi-kiintiöstä vastaavan nimi putkahti esiin nyt hieman erilaisen it-innovaatiohankkeen yhteydessä:

30) What is Pentti Kouri’s business strategy with Amiga, Inc.? Was he the driving force behind the naming rights deal with the city of Kent?

Please see the answer to question 26. Other than that, I can’t speak for Dr. Kouri.

Semanttinen hakupalvelu, Amiga OS:n henkiinherättäminen, hmm…

Onkohan Kouri ryhtynyt propellihattujen bisnes-enkeliksi?

Pitäisi varmaan kehittää äkkirikastumisen toivossa 6 merkin bloggauspalvelu ja myydä zedille.

No, jätetään innovointi suosiosta Googlelle. Firmalla on nyt resursseja vaikka mihin - kevyeen visiointiin ei vaadita enää edes kovasti mielikuvitusta.

Muutama päivä sitten julkistettu Google Desktop -päivitys integroi widgetit ja gadgetit yhä tiiviimmin työpöydälle. Pian hakukonejätti linkittää ostamansa sosiaaliset verkkopalvelut, käytösprofiilimme ja kaiken muunkin tiedon ristiin rastiin. Kunhan firma julkaisee vielä sen oman puhelimensa, niin siinähän se sitten onkin: ubiikki Skynet-klooni.

Pyörryttää.

Mistä muuten on kotoisin tuo Jaiku-viestin outo enimmäisraja - 140 merkkiä? Kyse ei ole ilmeisesti USA-verosta, ymmärtääkseni tuo on SMS-viestin enimmäispituus sikäläisissä puhelimissa. Liittyyköhän tämä heikkoihin taajuuksiin tai kulttuurieroihin - ikään kuin sisäänrakennettu tippi?

Pitäisiköhän lähettää tänä jouluna shekki teleoperaattorille kiitokseksi taas hyvästä palvelusta. Tämä on kuulemma hyvän tavan mukaista, siis siellä 140 merkin maassa.

Scott Hanselmanin tuoreimmassa podcastissa haastateltiin .NET-sorsajulkaisun taustalla olevaa Microsoftin Shawn Burkea.

Podcast alkoi näin: “Tiedättekö mitä? Meillä on skuuppi! Microsoft on päättänyt julkaista .NET-luokkakirjastojen lähdekoodit. Ei, tämä ei ole uusi Rotor, vaan ihan oikeiden lähdekoodien julkaisu.”

Microsoftin edustajan mukaan lähdekoodien julkaisu tapahtuu vasta nyt, koska yhtiöllä on tarjottavana sopiva “tarina” (story). Tämä sana toistui useasti. Nyt meillä on tarina. Tarina on nyt valmis. Tämän vuoksi siis julkaisemme.

Sitten keskustelu siirtyi siihen, kuinka Visual Studio 2008:n debuggerissa koodi valuu palvelimelta näkyviin eikä koodaajan tarvitse enää turvautua Reflectoriin. Lopussa keskusteltiin palvelinten ja versioinnin logistiikasta ja sitten todettiin vielä uudestaan, että vau, upeata, kiitos.

Ainoa kuviteltavissa oleva käyttötarkoitus sorsille on Microsoftin mukaan Orcasin parantunut “käyttäjäkokemus” debugatessa. Missään nimessä ei kerrota sellaista tarinaa, jossa joku tutustuu lähdekoodeihin jotta tämä voisi kehittää paremman (tai edes korjatun) version tuotteesta.

Pidin myös erikoisena Scott Guthrien sanavalintoja:

“We’ll begin by offering the source code (with source file comments included) for the .NET Base Class Libraries” [...]

Kuvaavaa, että Guthrie näki “kommentit mukana” -lisäyksen tarpeelliseksi. Minusta se on defenssi, joka viittaa siihen että kirjoittaja olettaa yleisöllä olevan automaattinen ennakko-oletus siitä, että “ainahan Microsoft toimii kierosti”.

Vai milloin viimeksi joku on tehnyt vastaavan julkistuksen, mutta julkaissut lähdekoodit ilman kommentteja?

Guthrien lähdekoodijulkaisua käsittelevä blogipostaus esittelee perusteellisesti Visual Studio 2008:n debuggausta - tai no, näkyyhän siellä kuvaruutukaappauksissa myös niitä lähdekoodeja!

Aivan alussa, ikään kuin ohimennen, Guthrie toteaa että lähdekoodit voi hakea myös pakettina ja tarkastella sitten jollakin tekstieditorilla.

.NET-kirjastokoodin lähdekoodien saaminen näkyviin on minusta hienoa. En vaan jaksa ymmärtää, miksi Microsoftin pitää kehittää aina jokin “tarina” tai muu taktinen syy jokaisen järkevän päätöksen pohjalle.

Teemme Rekryyn ilmoituksesta lyhyen yhteenvedon, josta näkyy tehtävän luonne. Koodaamme erillisiin kenttiin hakijalta toivotun teknologia-osaamisen (ohjelmointikielet, käyttöjärjestelmät) ja alan tehtävänimikkeen:

Rekryn ideana on suodattaa ja luokitella julkisesti saatavia ilmoituksia kehittäjille, ei julkaista niitä uudestaan.

Assemblixin Rekry on vielä aikainen beeta, kenties pikemminkin alfa. Kenttäkohtainen haku esim. teknologian perusteella ei ole vielä toiminnassa. Rekryä kehitetään, ja täydet hakutoiminnot tulevat hieman myöhemmin.

Ideoita ja palautetta otetaan tietysti ilolla vastaan!

Jenkeistä tilatut it-lehdet ovat kamalia ekomonstereita. MSDN- ja Linux-läpysköjen esillerepiminen oli tänäänkin varsinainen unpacking-prosessi:

Jaa-a, mitäköhän eilen saapuneeseen Linux Journalin uusintamuistutukseen vastaisin?

Olen kahden vaiheilla: N800:n nosto kanteen on ihan kiva veto, mutta toisaalta, tuo saastutus ja aukirepimisen tuska!

Linux-aviisi oli pakattu taas kahteen erilliseen matkakondomiin.

Tänään käynnistyi vihdoin Suomessakin julkinen nettidebatti Office Open XML:n soveltumisesta kansainväliseksi ISO-standardiksi. ITviikon uutisessa ovat vastakkain EFFI ry:n puheenjohtaja Tapani Tarvainen ja kannastaan vaikeneva valtion it-johtaja, Leena Honka.

Juttu on sinällään ihan kelpo ja asiallinen, mutta suurelle osalle aihe ei silti aukea.

Mistä ihmeen XML:stä ne taas riehuu?

Pari viikkoa sitten en itsekään olisi näistä formaatti-politikoinneista piitannut, mutta aiheeseen syventyminen on pakostakin herättänyt mielenkiintoni.

Erityisesti kiinnostaa se, kuinka tässä tapauksessa hyvin spesifinen teknologia, liike-elämän edut ja politiikka kietoutuvat toisiinsa erikoisissa mittasuhteissa ja valta-kamppailuissa.

Tiistaina haastatellessani Suomen Standardisoimisliitto SFS:n Open XML-asiantuntija Lassi Nirhamoa, tajusin kuinka vähän meillä on asiasta todellakin keskusteltu.

Vasta toukokuun lopulla SFS:n leipiin siirtynyt Nirhamo on joutunut uskomattoman tiukkaan tilanteeseen. Kesää vasten tietorakenne- ja standardiguru on päässyt sovittelijaksi, jossa osapuolina ovat Microsoft Ecmoineen, avoimen aatteen propellihatut, imagoherkät poliitikot ja sivussa pörräävät jutunkipeät toimittajat.

Soisi Lassille nyt edes hieman työrauhaa, lomailusta puhumattakaan.

Eilen aihetta sivuttiin myös moneen otteeseen COSS:in Avaa ja säästä -tapahtumassa, jossa puhujana olivat mm. Martti Karjalainen oikeusministeriöstä ja kansanedustaja Jyrki Kasvi.

Oikeusministeriön kanta tuli harvinaisen selväksi: ODF:ää sen olla pitää. Muutkin ministeriöt ovat avoimista ratkaisuista “positiivisesti kiinnostuneita”, kuten virkamiehet sanansa muotoilivat.

Itse en ole perillä poliittisten eufemismien nyansseista, joten jätän suosiosta tulkinnat väliin. Niitä saa jokainen tehdä vapaasti tykönänsä, kunhan COSS-videoinnit saadaan vähitellen Assemblix.netiin.

PS. Minulla ei ole mitään Microsoftia vastaan. Minulla ei ole myöskään mitään open source -propellihattuja vastaan. Lukeudun kumpaankin leiriin, sovellan kummankin teknologioita ja menetelmiä ristiin. Saittimme WAMP-ratkaisukaan ei varmasti miellytä ketään muuta paitsi hostaajaamme - mutta mitäpä tuosta. Jaa Ilari? No hän on nykyään jo paatunut Jobsilainen

Homma alkaa mennä minusta sekavaksi, ja tuntuu samalta kuin VB.NETin ja C#:n välillä hyppiessä: puolipilkku vai ei, sulut vai ei?

Ehdotan, että hoidetaan trans-Atlanttinen harmonisointi loppuun, niin ei tarvitse joka käänteessä enää pohtia, mitä erikoismerkkiä missäkin blogi- tai lehtitekstissä pitäisi käyttää.

Otetaan tarkasteluun Microsoftin tuotemerkit, koska niitä käytämme varsin aktiivisesti. Jatkossa oikeaoppiset kirjoitusasut kuuluvat siis:

• Windows PowerShell™ sisältyy sekä Microsoft® Windows Vista™aan että Windows Server®iin.
• Zune™ ymmärtää WMV®iä ja Windows Media™iä.

Englanti ei ole suinkaan ainoa valtakieli. Aasia on nousussa, joten eiköhän opetella varmuuden vuoksi myös hieman japania:

• ™han löytyy jo Anttilan ale-hyllystä.
• Pelaan päivittäin ™iä, koska se on niin addiktoiva.

Ei hätää, jos et muista regin ja teeämmän logiikkaa. Muistilista löytyy tarvittaessa netistä.

Ai vitsikö? Ei suinkaan. Lukekaa vaikkapa Microsoft-koodajille suunnattua MSDN Magazineä. Kyllä tämä on talon tapa. Tai ainakin melkein.

No, tämän hieman väsyneen disinformaation vastapainoksi kannattaa ehkä sittenkin lukaista J. Korpelan oikeat ohjeet™.

Satunnaisten jaikulujen tuhoutuminen ei ole tietty maailmanloppu, mutta entäpä jos Flickr vie kuvani tai YouTube rainani?

Ainakin yhdelle Web 2.0 -palvelulle käyttäjäkontribuutioiden taattu taltiointi onkin jo harkittu kilpailuvaltti.

blip.tv vie videot pyydettäessä myös Internet Archiven ikuisarkistoihin. Käyttäjän ei tarvitse olla siis (ainakaan yhtä) huolissaan tallenteidensa säilymisestä kuplan taas puhjetessa ja firman leasing-sopimusten umpeutuessa.

(blip.tv:n suunnitelmissa on kasvaa vloggaus-välineestä jonkinlaiseksi internetin über-meta-aggregaattoriksi. Firman visioista lisää Jon Udellin tuoreessa IT Conversations -podcastissa.)

Hieman noloa, sanoisin.

.. ymmärtää paremmin tämän:

Enpä tiedä, mutta jostakin syystä näitä ilmoittautumisia meikäläisen “tapahtumaan” tipahtelee lisää tasaiseen tahtiin:

Pieni kehitysidea: sovellushan voisi analysoida, mikä annetuista ehdotuksista sopii enemmistölle. Oletan, että tuo lienee se kaivatuin apu suurten porukoiden kokoonsaattamiselle.. ?

Taisi olla tuulista viikon puolivälissä:

Eli pieniä - tai siis tässä tapauksessa versaaleja - asioita, jotka ärsyttävät:

Miksi puolet netin uutisfiideistä kirjoittaa tuon aina väärin?

Asennan kohta Greasemonkey-muuntimen — muutenhan tässä menee hermot.

Hieman epäilyttävää, kun paketissa oli tälläkin kertaa mukana sekalaista Mac-jämää (.DS_Storet ja __MACOSX-kansio).

Aiemman kustomoinnit ja kotoistukseni hävisivät, mutta palauttanen ne diffeillä kunhan ehdin.

Eivät ole mokomat koodanneet WordPress-lokalisointeja tukevaksi, paria merkkijonoa lukuunottamatta. Mokomat Mac-laiskurit, höh!

Voin nyt tehdä merkinnän joko Googlen web-liittymällä tai taskussa kulkevalla tabletilla, tarvittaessa off-line. Kummankin merkinnät päätyvät lopulta toiselle.

Parasta koko hommassa on tämä Googlen maksuton SMS-muistutus tulevasta kalenterimerkinnästä. On niin hyvä palvelu, ettei varmasti kauaa enää pysy maksuttomana.

No, nautitaan vielä kun voidaan.

Ongelmia aiheutti assemblix.netin WAMP-alusta. Palvelu pyörii siis Windows Server 2003:lla, Apachella ja MySQL:llä.

Linuxin ja Windowsin välillä ei yleensä ole ollut suuria eroja, mutta nyt niitä aiheutti tiedostopolun kaksoispiste. Kaikki MediaWikin erikoislinkithän sisältävät niitä, esimerkiksi /Ohje:Ohje.

Niin kauan ongelmia ei ollut, kun käytimme puoli-pitkää osoitemuotoa /index.php?title=Ohje:Ohje. Lyhyimpään muotoon pääsy ei kuitenkaan luonnistunut, sillä Windows alkoi valittaa kielletyistä merkeistä:

(20024)The given path misformatted or contained invalid characters: Cannot map GET /index.php/Assemblix:Ajankohtaista HTTP/1.0 to file, referer: http://wiki.assemblix.net/LAMP

Ymmärsin, että vika liittyi kaksoispisteeseen joten aloin kehittämään mod_rewritella ratkaisua, jotta kielletty merkki ei päätyisi tiedostojärjestelmälle näkyviin kutsuihin.

Apachen mod_rewrite on oma tieteenhaaransa, eikä väitä sitä läheskään ymmärtäväni. Rewrite-loggauksen, foorumien lueskelun, yrityksen ja erehdyksen kautta tajusin kuitenkin miten vian voi ohittaa.

Normaalisti olisin kohdistanut uudelleenkirjoitussäännön hakemistotasolle, eli joko .htaccessiin ja httpd.conf:in Directory-elementtiin. Tämä muoto ei kuitenkaan toimi Windowsissa:

RewriteCond %{REQUEST_FILENAME} !-f
RewriteCond %{REQUEST_FILENAME} !-d
RewriteRule ^(.*)$ index.php?title=$1 [L,QSA]

En nyt aivan tarkkaa syytä tähän tiedä, enkä oikeastaan sitäkään, miksi seuraava muoto toimii. Eli kun muutin hieman sääntöä ja siirsin sen globaaliin kontekstiin, ei virheitä enää tullut:

RewriteCond c:/htdocs%{REQUEST_FILENAME} !-f
RewriteCond c:/htdocs/%{REQUEST_FILENAME} !-d
RewriteRule ^/(.*)$ /index.php?title=$1 [L,QSA]

Tätä ennen olin yrittänyt erinäisiä eksoottisia temppuja, mm. kaksoispisteen sisältävien osoitteiden erikoiskäsittelyä:

RewriteCond %{REQUEST_URI} ^/(.*)MediaWiki: [OR,NC]
RewriteCond %{REQUEST_URI} ^/(.*)Talk: [OR,NC]
RewriteCond %{REQUEST_URI} ^/(.*)Template: [OR,NC]
RewriteCond %{REQUEST_URI} ^/(.*)User: [OR,NC]
RewriteCond %{REQUEST_URI} ^/(.*)Special: [NC]
RewriteRule ^(.*)$ - [S=nnnn]


Kyseessä on kuulemma vanha vika Windows-Apachessa, johon ei ole vieläkään saatu korjausta.

Lisätietoa mm. Apache Lounge: Error in MediaWiki with Apache 2.2.X and PHP 5.1.X ja
MediaWiki Users: (20024)The given path misformatted or contained invalid characters:.

Parikymppisenä otetusta valokuvastani pulautettu julkkiskorrelaatio tuotti kaiketi ihan mairittelevia tuloksia.

Keski-ikäisemmät, jet-lagin ja viikon mittaisen Microsoft-infoähkypumppauksen jäljiltä ikuistetetut naamatauluni loivat algoritmissa tällaisen kauhukabinetin:

En muista, että minua olisi sekoitettu Kaige Cheniin. No, hyvä tietää - jos vaikka Kiinassa matkaillessa joku tiedustelee sukujuuria.

Tuota meikkiä voisi tosin hieman keventää.

Syötehän raportoi, mitä kotimaiset media- ja mainostoimistot ovat saaneet viimeksi aikaan ja mikä kampanja on tullut taas puskettua ulos.

Tämän päivän anneista löytyy mielenkiintoinen otsikko:

Microsoft - OpenXML kampanjasivusto - The Designer Who Loved Me (01.08)

Itse sivukin on varsin mielenkiintoinen. Enpä ole ennen nähnyt näin näyttävää presentaatiota tiedostorakenteesta!

Tekijänä on muuten sama pulju, joka loihti nettiin helmikuisen Vista-lanseerauskampanjan. Onnittelut tekijöille hienosta tilistä! Ihan guruja selvästi.

Olisipa meikäläiselläkin tuollaiset budjetit ja mainosmaakarit!

Operan käyttäjille tämä ei ole tietenkään kovin suuri uutinen, sillä torrent-imurointi on uusissa versioissa ennestäänkin jo mahdollista.

Ihan kätevä vaihtoehto, jos koneesta ei löydy (tai jos siihen ei voi asentaa) aitoa clienttia.

Eilen Firefoxini päivitti itsensä 2.0.0.6:een, ja haavoittuvuus näyttäisi olevan nyt korjattuna. Klikkaus ei käynnistellyt enää laskuria eikä muitakaan Windows-sovelluksia.

Avoin Bugzilla-käsittely on mainio asia, ja olisi mahtavaa jos suuret ohjelmistotalot toimisivat samalla tavoin.

Aivan avointa ei Firefoxinkaan bugiluettelointi ole, sillä turvallisuussyistä pahimmat havainnot pidetään korkeamman oikeustason takana.

Pikkusiskoni kolmekymppinen mies, puoliksi amerikkalainen ja puolet ajasta siellä myös koodaustöitä tekevä, valittaa jatkuvasti kuinka me suomalaiset olemme niin rajoittuneita ja epäsosiaalisia. Kassajonossa keski-ikäisten käytöskin häntä kummastuttaa, meikäläisten öykkäröintiä ei suvaittaisi kuulemma jenkkimaassa.

Kiilaustyylit sikseen, internet-alallakin meillä tuntuu olevan vielä opittavaa. Ehkä emme ole yksinkertaisesti vain kehittyneet vielä kansakuntana, kovin puusta revittyjä hirvityksiä nämä kotimaiset saittimme ovat.

Bloggauskulttuurimme muistuttaa lähinnä verkostomarkkinointia, aktiivisia podcastaajia ei löydy mistään.

Ennakkoluuloton innovointi puuttuu myös palvelujen ja sovellusten kehityksestä - muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Sulake on ollut virtuaalinen menestys ja Lönnrotinkadulta ponnistava Jaiku on onnistunut luomaan jalansijaa kovilla jenkkimarkkinoilla.

Sosiaalisissa verkoissa kaikkea kokeileva Nokia pääsi odotetusti Business 2.0:n listalle, jossa lueteltiin merkittäviä USA:n ulkopuolisia Web 2.0 -hankkeita. WidSets on kieltämättä kätevä.

Ruotsi on päässyt listalle ainakin kolmella ehdotuksella. Voi kuinka yllättävää.

Yhtiö on panostanut vahvasti media- ja mainintasisältöjen hallintaan ja ostanut alan yrityksiä, myös perinteisen online-liiketoiminnan ulkopuolelta.

Microsoft ei ole enää ohjelmistoyritys vaan mediatalo, jolle sovellukset toimivat mainosten esityspintana. Katsokaa vaikka uutta Officea: sen mahtavissa ribbon-palkeissa ja muissa widgeteissähän on hulppeasti lääniä bannereille.

Avalonin (WPF:n) ja Silverlightin mahdollistaminen näyttävien käyttöliittymätekniikoiden ansiosta mainoksista tulee eläviä ja tehokkaita. Digitaalisen sisällönsuojauksen vuoksi käyttäjät eivät pääse niitä karkuun perinteisillä mainosblokkaajilla.

Microsoftin pitäisi maksaa uusia tekniikoita hyödyntäville kehittäjille provisiota, hehän rakentavat yhtiölle mainostauluja.

Käyttäjältä ei tietenkään kysytä mitään, pääasia että rahoittajat ovat tyytyväisiä.

Viime vuonna ihmettelin, miksi Microsoft ei hyödynnä jotakin BitTorrentin kaltaista P2P-tekniikkaa Office 2007 -beetojensa jakelussa. Silloinhan Microsoft sortui veloittamaan beetaversioiden imuroinnista, kustannuksien kattamiseksi kuulemma.

Tällä kertaa beetat siirtyvät kehittäjille kuitenkin maksutta. Apuna on uusi P2P-pohjainen väline, Microsoft Secure Content Downloader. Kyseessä on toistaiseksi vasta esiversio, ja jakelusofta lakkaa toimimasta 4 viikon kuluttua.

Isoista kaistamaksuista kärsivien puolesta täytyy toivoa, että MSCD toimii eikä pätki imurointeja kuten vanha MSDN:n imurointipalikka.

Eikä asenna koneeseen hämäriä taustapalveluja.

Nimi teema on CommentPressille harhaanjohtava, sillä tämä on paljon enemmän kuin pelkkä visuaalinen ulkoasu.

Perinteisestä teemasta poiketen CommentPress muuttaa aktivoitaessa WordPress-tietokannan rakennetta. Normaalisti ylläpitäjä ei välttämättä edes huomaa muutosta, mutta koska olin tiukentanut MySQL-käyttäjän oikeuksia sain näkyville herjan alter-oikeuksien puuttumisesta.

Tällainen rakennemuutos oli odotettavissa, sillä CommentPressissä voi kommentoida kokonaisen kirjoituksen asemesta myös yksittäistä kappaletta.

Vertaamalla wp_comments -taulun rakennetta ennen ja jälkeen asennusta selviää, että sinne on ilmestyy kolme uutta apukenttää:

Kommentoinnit kohdistetaan haluttuun kappaleeseen uudella comment_contentIndex -arvolla. Esimerkiksi edellisen blogiviestini (Firefoxin turvabugi) ensimmäisen kommentin arvoksi on tietokantaan tallentunut 1.

Täytyy jossakin vaiheessa kokeilla, mitä tapahtuu kun muokkaan jotain aiemmin julkaistua blogiviestiä. Oletettavasti kappalenumeroinnit eivät indeksoidu uudestaan, ja kommentit kohdistuvat vanhan numeroinnin perusteella.

Tässä tapauksessa käynnistyy Windowsin calc.exe:

Tämä yhdistettynä JavaScript-koodiin, joka peittää tilarivillä näkyvän osoitteen… Huh, tästä tulee vielä epidemia.

Bugzillan mukaan koodia on korjattu kyllä varsin vikkelästi, mutta se odottaa vielä testausta ja pääsyä jakeluun.

Huolimattomasti sanitoitujen Office-tiedostoliitteiden mukana kulkee tuon tuosta arkaluontoisia lisätietoja. Toistuvasti käytetyn tarjouspohjan vanhat tiedot tai peruutuspuskurin turhat jämät kannattaa suodattaa perusteellisesti ennen lähetystä.

Nämä aivan uusimmat Officet hoitavat siistinnän onneksi omatoimisesti - vanhemmat olivat varsin lavertelevia.

Aivan tavallisissa mediatiedostoissa kulkee kuitenkin yhä enemmän tunnistedataa. Digipokkareista tallentuneeseen megapikselimössöön saisi kevyesti upotettua Sonera-kirjan jos toisenkin, eikä tiedostokoko tuntuisi vielä missään.

Viime aikoina olen testaillut, kuinka paikkatieto- ja IPTC-kuvaukset siirtyvät eri palvelujen ja laitteiden välillä.

Hieman parempaa tietoa tiedosta kuitenkin jossakin tarvitaan, sillä varsin sekaisin ovat nämä meta ja data. Pelottavan ylivuototautisilta Mehtälä-muistiinpanot loppuvaiheessa näyttivät:

Olen siis video - kliketi kliks! »

Stardockin uusimman WindowBlindsin asennettuani tämä menetelmä ei ole toiminutkaan enää kunnolla.

Kun valitin softavalmistajan foorumilla, minua valistettiin että Windowsissa ikkunat voi sulkea painamalla myös siellä oikealla puolella olevaa X-ruksia.

Olin aina kuvitellut, että vain aloittelijat käyttävät ruksia - kenties juuri ne samat, joille tehtäväpalkissa ärsyttävästi tilaa vievät Copy- ja Paste-nappulatkin on tarkoitettu.

No joka tapauksessa, olisi kiva jos joku Windows-guru voisi vilkaista Winspector-screencastiani ja heittää noille Stardock-porukoille valistuneen arvauksen mistä ongelma johtuu. Ehkä saan sitten tämän kahdenkympin karkkikuomun korjattua.

Äidin pyytämä dieettikirja jäi sitten ostamatta.

MySQL-käyttäjätunnuksesi on web22_ul. Kiitos tiedosta.

Toivottoman sekavaa.

No, kaipa näitä pääsee muokkaamaan jollakin GUI-hakkerointivälineellä. Nuo alimmat (Cut, Copy, Create Shortcut, Delete, Reneme) ainakin voisi poistaa. Käytän niihin näppäimistöä, en valikkoa.

Ja kappas, minullahan näyttää olevan tuolla kaksi eri vertailusoftaa, WinMerge ja Beyond Compare.

Huvittavinta tässä yltäkylläisyydessä on kuitenkin se, ettei usein tarvittua Create new folder -komentoa löydy sitten millään. Sen esiinsaanti vaatii juuri tiettyä Explorer-kontekstia, pelkän kansion klikkailu ei kumma kyllä riitä.

En keksi mitään syytä tämän sivun olemassaololle, paitsi hakukoneiden houkuttelun.

Konekäännetyn sivun kukkasia:

Alkuperäinen:

“Drupal was all set to change its geeky image with a super cool theme - Garland.”

Käännös:

“Drupal aivan asento jotta heilahdus sen geeky kuvastaa avulla avustaja hävytön aine Koristaa köynnöksillä.”

Alkuperäinen:

“BTW: The most beautiful part about the Graland theme is the color chooser which allows you to choose colors with a Adobe Photoshop like chooser designed in pure Javascript.”

Käännös:

“BTW: enimmät ihana eritä jokseenkin Graland aine on ihonväri valikoida joka antaa te jotta valikoida ihonväri avulla Savimaja Photoshop kuin valikoida piirtäjä kotona aito Javascript.”

PS. Kannattaa vilkaista konekäännetyn sivun lähdekoodia. HTML:n font-tagiin on upotettu käännössanojen vaihtoehtoja.

Laskelmoitua?

(Kuva: jkontherun)

Normaalisti “vammastani” ei ole haittaa, mutta aina silloin tällöin huomaan tuijottavani jotakin kaaviota tai grafiikkaa, jossa värien sekoittuminen on ongelma. Viimeksi näin taisi käydä selvitellessäni Hesarin kartoista eduskuntavaalien ääntenjakautumista.

Äsken huomasin ihmettelevän iPhonen saatavuustaulukkoa. Ainakaan tällä ThinkPadin näytöllä (hieman heikkotasoinen ja vanha, eli TP770ED vuodelta 1998) en heti kyennyt selvittämään, löytyykö esimerkiksi juuri nyt Havaijilla kaupoista laitetta vai ei:

Vastaa näytön kulmaa käänneltyäni ja tarkasti palloja vertailtuani erotin värisävyt.

Sivua ei ole tehty kovin värisokeusystävälliseksi, sillä grafiikoissa ei ole myöskään hiirellä yli liikuteltaessa näytettävää aputekstiä.

Suomen kielen lautakunan päätös v. 2000, päivitetty 31.1.2007:

Julkisessa viestinnässä yritysnimien [sekä tuotenimien] kirjoittamiseen voi soveltaa seuraavaa:

• Suorasanaisessa tekstissä yritysten nimiin sovelletaan yleisohjeiden mukaisia kirjoitustapoja.
• Nimissä käytetään isoa alkukirjainta vain nimen ja mahdollisesti siihen liittyvän toisen erisnimiosan alussa.
• Huutomerkit ja muut tarpeettomat välimerkit poistetaan.
• Nimiä taivutetaan normaalien kielenkäyttösääntöjen mukaisesti.
• Iso kirjain nimen keskellä vaihdetaan pieneksi, jos kyseessä on yhdyssanan tyyppinen ilmaus, muussa tapauksessa osat erotetaan välilyönnillä ja tarvittaessa lisätään yhdysmerkki.”

(Kappalemuotoilu omaa, tuotenimi-maininnan lisäys sivun lopussa olleen tarkennuksen perusteella.)

Ruotsissa vastaavasti (IDG.se):

Mediesurret kring Iphone saknar motstycke i prylhistorien.

Kielenhuoltajat perustelevat suositustaan:

Kielenhuollon tavoitteena on, että kieliyhteisöllä on yhteinen kirjoitettu kieli, jota kaikki ymmärtävät ja osaavat käyttää ja joka on myös opittavissa. Yritysten tapa kirjoittaa nimensä vakiintuneista oikeinkirjoitussuosituksista poiketen aiheuttaa jatkuvasti hankaluuksia julkisessa viestinnässä ja vaikeuttaa yhteisten kielenkäyttösääntöjen oppimista.

Säännöt ja yhtenäisyys on hyvä asia, mutta minusta iPhone olisi silti parmepi kuin Iphone. Nythän sitä epäyhtenäisyyttä vasta löytyy!

Ja tämänkin kirjoitti X-Telnet Oy:n [tunnuksessa "xtelnet"] freelance-journalisti, joka avustaa säännöllisesti MikroPC-nimistä [Wikipediassa MicroPC] lehteä, joka kääntää juttuihini aina .Net ja xml.

Outlookin suodatin käyttää Microsoft Researchin kehittämää SmartScreen-tekniikkaa. Toteutuksen yksityiskohdat ovat tarkkaan varjeltu salaisuus. Venäläisten reverse engineering -analysoinnin ja Microsoftin omien dokumenttien perusteella tekniikasta tiedetään kuitenkin jonkin verran:

SmartScreen perustuu neuroverkkoalgoritmiin ja on esimerkki ns. oppivasta koneälystä (machine learning).

Oppimateriaalina käytetään mm. Hotmail-käyttäjiltä saatua tietoa siitä, millaisia sanomia raportoidaan roskapostiksi. Tämän lisäksi SmartScreen sisältää joukon heuristiikkaa ja erilaisia sääntöjä, joilla vastaanotettu sanoma pisteytetään roskapostiepäillyksi.

SmartScreeniä käytetään valtaosassa Microsoftin sähköpostituotteista ja se lisättiin Outlookiin Office 2003:n ilmestyessä. Kirjoitin tuolloin SmartScreenstiä ja sen salatuista rajapinnoista myös Assemblixiin.

SmartScreen poikkeaa muista oppivista suodattimista, sillä käyttäjä ei voi itse opettaa sitä tunnistamaan tai olemaan tunnistamatta roskapostiksi. SmartScreen voidaan ohittaa omilla black- ja white-list -luetteloilla, joissa voi määrittää osoitteita tai verkkotunnuksia aina sallituille tai aina suodatettaville posteille.

Suodatuksen herkkyyttä voi säätää hyvin karkeasti, eli ainoastaan matalaksi tai korkeaksi. Näiden tarkempaa toimintalogiikkaa ei ole julkaistu, ja sopivan herkkyystason valinta edellyttää testaamista pidemmällä aikajaksolla.

Oman kokemuksen perusteella matala suodatustaso ei ole missään nimessä liian matala, sillä roskapostikansioon kulkeutuu viikoittain sallittua postia. Korkean suodatustason valinta ei ole käynyt itselläni siis mielessäkään.

SmartScreen sisältää varmasti aivan hienoa teknologiaa. Microsoft on kuitenkin mokannut pahemman kerran UI-toteutuksessa, jolla käyttäjä voi ohjata suodatinmoottoria ja yleisemmin koko roskapostisuodatuksen prosessia Outlookissa.

Roskapostisuodatus tapahtuu ennen käyttäjän määrittämien sääntöjen käsittelyä. Itselläni on yli 100 sääntöä tulevalle postille, joilla ohjaan esimerkiksi postituslistojen viestit oikeisiin kansioihin. Outlookissa voi sallia kyllä osoitekirjasta löytyvien osoitteiden päästäminen läpi, muttei sääntöjen osoitteista. Outlook jättää siis sääntöihin tallennetun arvokkaan tiedon hyödyntämättä ja merkitsee viestejä aivan turhaan roskapostiksi.

Outlookin käyttämää sanastoa ja sääntöjen parametreja päivitetään kuukausittain Microsoft Update -kierrosten yhteydessä. Päivitysten väliin jää kuitenkin pitkiä aikavälejä, jona roskapostitehtailijat voivat oppia kiertämään viimeisimmät säännöt.

Kesäkuun Outlook-päivityksen salat on ilmeisesti jo selvitetty, sillä viikonlopun aikana on Outlook alkanut päästää läpi aivan ilmiselvää kuvallista roskapostia. Välissä on ollut monen kuukauden tauko, jolloin Inboxini pysyi kiitettävän puhtaana.