Meillä Suomessa asiat eivät ole varmasti noin, eikä varmasti Amerikassakaan, ajattelen sarjoja katsoessani.

Vai ovatko sittenkään?

Microsoftin PDC-kehittäseminaarissa vieraili äskettäin porukkaa, joka on rakentanut amerikkalaispoliisien käyttöön tarkoitetun rikosten seurantajärjestelmän. Sovellus on tehty viimeisimmillä .NET-välineillä, ja totta kai myös modernilla WPF-käyttöliittymätekniikalla.

Käyttäjät ovat omaksuneet pelien tavoin välkehtivät käyttöliittymät perin nopeasti. Ja mikseivät olisi: ovathan ne jo tv:stä tuttuja.

Uusi salasana ei näy toki hyökkääjälle, eli lähtee ainoastaan ylläpitäjän käyttäjätiedoissa ilmoitettuun sähköpostiosoitteeseen.

Vaikkei vika avaa ulkopuoliselle pääsyä blogijärjestelmän ylläpitoon, on kyseessä melkoinen riesa: vanhalla salasanalla ei pääse välttämättä enää sisään! Jos uusi salasana ei jostain syystä ole päätynyt omaan postilaatikkoon, on turvauduttava järeämpiin palautuskeinoihin.

Valitettavasti vikaa ei ole vielä korjattu, ja sitä hyödynnetään kiusantekomielessä.

Korjauksen WordPressiin voi tehdä käsin, jos osaa ja uskaltaa. Lisätietoa täältä.

Jos pikapaikkaus ei onnistu, on ainakin syytä varmistaa, että käyttäjien sähköpostiosoitteet johtavat turvallisiin postilaatikoihin.

12.8.2009 8.37: WordPressin oma paikkaus ilmestyi onneksi varsin vikkelästi. Päivitä oitis versioon 2.8.4 tai uudempaan!

En ole löytänyt Mac OS X:lle vastaavaa, joten jouduin selvittelemään lopulta itse mitä kautta mikäkin käynnistyy.

Selvittelystä jäi jonkin verran dokumentaatiota, joten laitoin sen muillekin avuksi Hopeinen Omena -sivustolle. Ja samalla itselle ylös – eli sitten kun olen unohtanut, ja pitää taas kerrata…

Hain äsken Windows Live -softat ja kokeilen parhaillaan, kuinka Live Writer toimii Wordpressin kanssa.

(Painaa "Publish" ja pidättää hengitystä..)

Kappas, tämähän toimii.

Tämä vuosi on Javalle tärkeä, ehkä käänteentekevä: varsinkin työpöytä-Javalla on nyt näytön paikka – kirjaimellisesti. Microsoft ja Adobe ovat näyttönsä antaneet, nyt odotetaan jotakin repäisevää Sunilta. JavaFX on ollut pelkkää lupausta lupausten perään.

Sain mainospostia JavaOne-tapahtumasta. Ajattelin, että käynpäs tässä nyt sitten vilkaisemassa mitä vuoden suurimmassa Java-showssa on tänä vuonna tarjolla.

Mutta höh:

Flash-videota? Eikö Sun luota vieläkään JavaFX:ään? Niin – ja kurjuuden huippuna videota ei edes löydy. Onko joku unohtanut maksaa CDN-palveluntarjoajan laskun?

No on uutisissa ollut sentään jotain myönteistä Java-rintamalla: Google julkisti eilen App Engine -pilvipalveluun Java-tuen aiemman Pythonin rinnalle.

Palvelimissa Java on edelleen kova sana, mutta työpöydillä Java taitaa olla jo menetetty tapaus.

Sun on julkaissut nyt vastaavan tyyppisen demon, joka on toteutettu JavaFX:llä (Flash-video, klikkaa kuvaa):

Jotta Silverlight- ja JavaFX-version vertailu olisi reilua, niin tiedoksi että Silverlight-version esityksen resurssit (ts. isot taustakuvat) olivat valmiiksi välimuistissa, joten niiden latausta ei videolla näy.

Toteutusten teknistä tasoa ei sinänsä kannata verrata (toki saa). Mielenkiintoisempaa on oikeastaan se, kuinka raivostuttavan kauan yksinkertaisen JavaFX-sovelluksen lataus ja aktivoituminen selaimessa kestää verrattuna Silverlightiin.

Käytössäni on kaiken lisäksi uusin ja tehokkain Java-versio (JRE 6 Update 13), joka asentaa Windowsiin uuden taustapalvelun, jonka tehtävänä on nopeuttaa applettien latausta. Mitään taustapalvelua ei Silverlightille tarvita – edes Macissä.

Sun yrittää vauhdittaa JavaFX:n käyttöä ja houkuttelee kehittäjiä $25 000 arvoisella rahapalkinnolla (ks. TiVi-juttu). Ehkä Sunin pitäisi kuitenkin vauhdittaa itse JavaFX:ää?

Tein kokeeksi sovelluksen, joka lukee MySQL:ssä olevasta Drupal-tietokannasta noodien otsikot ja sisällöt. Mallinsin Node-tietotyypin, jolla on jäsen NodeRevision:

Koska Visual Studio ei tue MySQL:ää, käytin Devart dotConnectin mukana tulevaa Entity Developer -mallinnustyökalua.

Mallin ansiosta voin tehdä tyyppiturvallisen kyselyn LINQ-syntaksilla:

Koodi ei ole ihan täydellistä: anonyymin tyypin asemesta olisin halunnut palauttaa kyselyssä komposiittityypin, jossa on yhdistettynä Node- ja NodeRevision-taulun kenttiä yhteen luokkaan. Hieman quick & dirtyä, mutta saa kelvata toistaiseksi.

Virtuaali on ollut nyt päällä runsaan vuorokauden, ja taksamittari raksuttaa jo lähellä viittä euroa:

Vaikka Amazonin pilvi-Windows on ollut ihan kätevä (sisältää valmiiksi SQL Server Expressin, antaa täysin rajoittamattomat root-oikeudet ja paremman kernel-tason instrumentoinnin kuin esim. Planeetta Internetin VPS-ratkaisu), taitaa tämä jäädä tällä kertaa vain kokeiluksi.

Kunhan pilvi-infraa tarjoavia tulee lisää, niin ehkä tässä saadaan hintakilpailuakin aikaan.

Nimet eivät käännettäessä aina tuota positiivista vaikutelmaa. Tästä esimerkkinä erään logienseurantasoftan tekijä:

Voin kuvitella, miten Suomessa Ian-parka saisi kuulla loputtomasti naljailua nimestään.

Lähde: Twitterholic, 2.3.2009.

Twitterin ja FriendFeedin tapaiset läsnäoloviestimet ovat erityisen muodikkaita ainakin jenkkien it-uutisvirrassa. Twitter on ollut teknologiabloggaajien ja uuden median vakioaihe jo kuukausia, eikä laantumisen merkkejä näy.

Yritän toimittajana ymmärtää, mistä tässä kaikessa hehkutuksessa on kyse. Minulla on tunnus lähes jokaisessa muotiyhteisössä, ja yritän olla niissä aktiivinen sen minkä ehdin ja jaksan. En ole silti kokenut vieläkään ahaa-ilmiötä tai jäänyt koukkuun.

Yritän hahmottaa läsnäolopalvelujen liiketoimintaa, ja ymmärtää miksi monet yritykset ovat lähteneet panostamaan erityisesti Twitter-näkyvyyteen. Voidaan varmasti puhua jo ilmiöstä, sillä erilaisia Twitter-aiheisia kirjoja on alkanut ilmestyä niin kehittäjille kuin yritysten markkinoinnista vastaaville.

Googlesta löytyy lisäkseni ainakin kaksi muuta Harri Talvitietä. Toisen nimi sekoittuu helposti minuun, koska kyseessä on myös tietotekniikka-alalla vaikuttanut henkilö. Tämä toinen Harri Talvitie on ollut mm. Panda Software Finlandin toimitusjohtajana.

Nimien sekoittuminen on kiusallista – olen kirjoittanut arvosteluja turvaohjelmistoista MikroPC-lehteen. Joku saattaa luulla, että olen räikeästi jäävi toimittaja, joka toisaalla myy tuon alan softia ja toisaalla arvostelee niitä lehdissä. Tai sitten siitä toisesta Talvitiestä.

No, jotta en sekoittuisi jatkossa muihin, olen alkanut käyttää pidempää muotoa “Harri J. Talvitie” (Keskimmäinen nimeni on Johan.) Tällä Google palauttaa ainakin toistaiseksi sellaisia sivuja, joissa ei esiinny muita Talviteitä.

Jostakin syystä löydän nimelläni Juha Niemi Design -nimisen yrityksen etusivun. Tutkin selaimessa näkyvän sivun lisäksi välimuistissa olevan sivun ja kummankin HTML:n lähdekoodit, mutta en löytänyt hakusanaa mistään.

Ainoa yhteys minun ja Juha Niemen välillä on se, että molemmat ovat puuhastelleet Drupal-nimisen avoimen koodin sisällönhallintaohjelmiston kanssa.

Onko Google ryhtynyt tosiaan palauttamaan sivuja, joissa ei esiinny haettua tekstiä, mutta jotka jonkun avainsanan kautta ovat epäsuorasti liitettävissä toisiinsa? Höm.

Alku on vielä ihan asiaa:

Piilo-opetussuunnitelma tarkoittaa sosiaalisen vuorovaikutuksen sääntöjä, joita noudatetaan koulussa tai työpaikalla vaikka niistä ei ole erikseen sovittu.

Kun siirrytään käytännön ohjeisiin, herpaantuu ensyklopediamainen tyyli pahemman kerran:

Älä kysele liikoja ellet ole toimittaja
Pidä kotiasiat omana tietonasi
Älä koskettele muita
Älä piirrä väkivaltaisia kuvia

Suhteellisen kookasta bannerimainontaa:

Lisää vanhoja valokuvia 90-luvun Comdex-messumatkoilta on kasoissani vaikka kuinka paljon – en vain jaksa skannata.

It-media ja bloggaajat ovat pettyneitä uuteen iPhoneen. Eivät kuitenkaan itse laitteen vuoksi vaan koska julkistus ei yllättänyt.

Kyllä minuakin toimittajana ahdistaisi, jos kritiikin kärki lässähtää leikekirjakirjan puutteeseen.

Ihmettelemme myös sitä, onko Applen selain oikeasti nopeampi kuin Nokian. Onko fysiikan lait rikottu, miten tämä voi olla mahdollista?

Onneksi on edes muutamia bloggaajia, jotka hallitsevat asiantuntevan analysoinnin ja tasapuolisen vertailun: “iPhonen GPS ei kelpaa, koska Nokia keksi sen ensin.”

Ja todella ällöttävää, kuinka Apple on luonut iPhonen ympärille hirvittävän mediahässäkän. iPhone, iPhone, iPhone… Lopettaisivat jo, eihän tätä jaksa kukaan!

</blogivuodatus>

Drupalista on vähitellen kehittymässä hypersuosittu hypermedia-alusta.

Vaarana on kuitenkin se, että Drupalista on tulossa jo hieman liiankin suosittu. Mitä tyytyväisempiä käyttäjät ovat nykyiseen versioon, sitä vähemmän motivaatiota on panostaa näkymättömiin arkkitehtuuriparannuksiin

Kuulostaako tutulta: Longhorn, WinFS, … ?

Onneksi Drupalin suuntaa ei määrää pörssiyhtiö ja bling-bling. Ainakaan kokonaan. Ainakaan vielä.

Aika tehokasta:

(Olivatko siinä ne Gilmoren tytöt?)

Mutta toki sinne alitajuntaan pääsee pysäytyskuvallakin:

Huikeaa.

Here’s a small side project I assigned myself but never quite completed (click for the large version):

Basically, use as you wish. Caveat: I’m not exactly sure about the licensing status of the graphic primitives produced by Microsoft Visio, so do your own legal homework. As a compilation for my “creative” part it’s published under Creative Commons Attribution-Noncommercial-Share Alike 3.0.

Happy to receive feedback & corrections.

Drupal ei ole pelkkä sisällönhallintaohjelma tai web-palvelujen kehitysalusta. Sen ympärillä toimii aktiivinen kansainvälinen yhteisö: kehittäjiä, suunnittelijoita, graafikoita, dokumentoijia, kääntäjiä, testaajia sekä monia muita!

Yhteisön jäseniä yhdistää halu ja into luoda Drupalista parempi web-väline itselle ja muille. Sen kautta voi myös verkostoitua ja tutustua alalla toimiviin.

Drupal Suomi?

Drupal on kohtalaisen nuori, eikä Suomeen ole vielä ehtinyt muodostua omaa Drupal-yhteisöään. Tämän puutteen Drupal Suomi haluaa poistaa.

Alkuun tarvitaan omat sivut, ja ne on nyt saatu auki osoitteeseen drupal.fi.

Sivusto on nyt tyhjä. Palvelu ei tietenkään synny itsekseen, vaan rakentamiseen tarvitaan vapaaehtoisia.

Foorumi on kuitenkin jo pystyssä, joten voit tulla sinne ideoimaan ja kertomaan, millaisen palvelun drupal.fi:stä haluaisit luoda!

Drupal Suomi -ideointiporukan puolesta,

Harri J. Talvitie

Erinomainen, joskin pitkähkö, esitelmä MacFUSE:sta:

Videon editointi, muunnos ja siirto kestivät yhteensä noin tunnin. Editointi olisi mennyt varmasti nopeammin, jos kyse ei olisi ollut ensimmäisestä iMovie08-harjoittelusta. Valmiin tuotoksen muunnos ja siirto YouTubeen kestivät yhtensä n. 2-3 minuuttia – hämmästyttävän vikkelää!

Olisi pitänyt hankkia Mac jo ajat sitten. PC:llä vastaava homma olisi kestänyt koko illan, ja vaatinut monen softan välillä hyppimistä.

Viime aikoina Mac on alkanut kuitenkin vyöryä kehittäjämaailmaan. Windowsin elinkaaren mahalasku on saanut monet pohtimaan, olisiko 64-bittinen Unix-työasema eli Mac OS X sittenkin parempi työympäristö kuin sotkuisa Windows.

Päätin kohdata ennakkoluuloni ja hankin pari viikkoa sitten MacBook Pron.

Nyt yritän pikkuhiljaa totutella uuteen maailmaan. Toistaiseksi olen vielä aika kiinni Windows-maneereissa enkä vieläkään ymmärrä, miksei ikkunaa voi suurentaa muualta kuin oikeasta alakulmasta tai miksi Finderin kansiot ovat niin kömpelöitä (tosin vertailukohtana on Explorer-korvikkeena käyttämäni erityisen kätevä Directory Opus).

Video- ja kuvatyöskentely Macilla on kertaluokkaa sujuvampaa kuin PC:llä. Erilaiset koodekkiviritelmät prioriteetteineen ja hämärine ristiriitaisuuksineen ovat Windowsissa jotakin aivan käsittämätöntä.

Macin näppäimistö on minulle kuitenkin yhä myrkkyä – varsinkin koodausmielessä. Kaikki tutut erikoismerkit kuten pystyviiva, kenoviiva, aalto- ja hakasulut löytyvät täysin vierailla näppäinpainalluksilla (jos ylipäänsä löytyvät). Ei siinä mitään, jotkut ovat aivan loogisia – esimerkiksi keno- ja pystyviivahan ovat tavallaan kauttaviivan sukulaisia, joten ihan loogistahan niiden on sijaita saman perusnäppäilyn takana.

Ongelmana on vain se, että olen koodannut 25 vuotta aivan eri layoutilla, ja selkärankani on aika jäykkä oppimaan enää mitään uutta

No, ehkä vielä totun tähän. VMware Fusion auttaa onneksi pahimpien hetkien ylitse.

Edistyneemmille:

Nyt kuuntelen vain ja ainoastaan Pro PHP Podcastia ja erityisesti sen Ramblecast 2.0 -jaksoa.

Tämä mullistaa kaikki käsitykseni PHP-koodaajien mielenterveydestä.

Drupal-sivustoa kehittävälle tuo jQuery-julkaisu voisi olla paikallaan. En ole aiemmin ostanut Manningin kirjoja, ovatkohan Apress-tasoa?

Hitsi, pitäisi varmaan tyhjentää kovalevytilaa että saisin nuo muutaman viikon takaiset videotaltioinnit AgileFinlandin seminaarista siirrettyä verkkoon. Oli ihan fiksua asiaa!

HP suosittelee Windows Vista® Business -käyttöjärjestelmää.

mutta heti seuraavalla sivulla:

HP suosittelee Windows Vista™ Business -käyttöjärjestelmää.

Eli tarkkana nyt! Jos HP:lta löytyy ajuri Windows Vista®:lle, niin se ei todennäköisesti toimi Vista™ssä. Kannattaa muistaa myös kieli- ja bittisyyserot.

HP:n Vista-disclaimer on myös aika veikeä:

Tietyt Windows Vistan tuoteominaisuudet edellyttävät pitkälle kehitettyjä laitteita tai lisälaitteita.

HP luokittelee tietokoneensa kolmeen luokkaan: Yksi tähti on hyvä, kaksi on parempi ja kolme paras.

Pitäisikö minun ostaa HP:lta paras vai pitkälle kehitetty laite – ja mikä niistä tukee videota?

Intelin bloggaaja vakuuttaa, että yhtiössä tuetaan 64-bittisyyttä aivan yhtä paljon kuin kilpailijallakin:

A few days ago an OEM asked whether or not Intel had 64-bit… It was kind of funny, kind of sad. [..] But the truth is our Xeon line has supported 64-bit for over a year and everything out there you’ll find with a “D,” as in Pentium? D, or Celeron? D (yes, even Celeron? D supports 64-bit)”

Tämä kommentti oli aika osuva:

Even this article is vague – “supports 64 bit” – what the hell does that mean? Emulates 64 bit? Doesn’t crash if it sees 64 bit code?

Idearikkaiden web 2.0 -sivustojen kehittäjät suosivat LAMP-alustaa.

Halpa, muuntautumiskykyinen ja tarpeeksi hyvä.

Hyvä kun loppui.

Tylsistyneelle koodaajalle linkkivinkki: Things to do when you’re a bored developer.

Hakialla Suomi-kiintiöstä vastaavan nimi putkahti esiin nyt hieman erilaisen it-innovaatiohankkeen yhteydessä:

30) What is Pentti Kouri’s business strategy with Amiga, Inc.? Was he the driving force behind the naming rights deal with the city of Kent?

Please see the answer to question 26. Other than that, I can’t speak for Dr. Kouri.

Semanttinen hakupalvelu, Amiga OS:n henkiinherättäminen, hmm…

Onkohan Kouri ryhtynyt propellihattujen bisnes-enkeliksi?

Scott Hanselmanin tuoreimmassa podcastissa haastateltiin .NET-sorsajulkaisun taustalla olevaa Microsoftin Shawn Burkea.

Podcast alkoi näin: “Tiedättekö mitä? Meillä on skuuppi! Microsoft on päättänyt julkaista .NET-luokkakirjastojen lähdekoodit. Ei, tämä ei ole uusi Rotor, vaan ihan oikeiden lähdekoodien julkaisu.”

Microsoftin edustajan mukaan lähdekoodien julkaisu tapahtuu vasta nyt, koska yhtiöllä on tarjottavana sopiva “tarina” (story). Tämä sana toistui useasti. Nyt meillä on tarina. Tarina on nyt valmis. Tämän vuoksi siis julkaisemme.

Sitten keskustelu siirtyi siihen, kuinka Visual Studio 2008:n debuggerissa koodi valuu palvelimelta näkyviin eikä koodaajan tarvitse enää turvautua Reflectoriin. Lopussa keskusteltiin palvelinten ja versioinnin logistiikasta ja sitten todettiin vielä uudestaan, että vau, upeata, kiitos.

Ainoa kuviteltavissa oleva käyttötarkoitus sorsille on Microsoftin mukaan Orcasin parantunut “käyttäjäkokemus” debugatessa. Missään nimessä ei kerrota sellaista tarinaa, jossa joku tutustuu lähdekoodeihin jotta tämä voisi kehittää paremman (tai edes korjatun) version tuotteesta.

Pidin myös erikoisena Scott Guthrien sanavalintoja:

“We’ll begin by offering the source code (with source file comments included) for the .NET Base Class Libraries” [...]

Kuvaavaa, että Guthrie näki “kommentit mukana” -lisäyksen tarpeelliseksi. Minusta se on defenssi, joka viittaa siihen että kirjoittaja olettaa yleisöllä olevan automaattinen ennakko-oletus siitä, että “ainahan Microsoft toimii kierosti”.

Vai milloin viimeksi joku on tehnyt vastaavan julkistuksen, mutta julkaissut lähdekoodit ilman kommentteja?

Guthrien lähdekoodijulkaisua käsittelevä blogipostaus esittelee perusteellisesti Visual Studio 2008:n debuggausta – tai no, näkyyhän siellä kuvaruutukaappauksissa myös niitä lähdekoodeja!

Aivan alussa, ikään kuin ohimennen, Guthrie toteaa että lähdekoodit voi hakea myös pakettina ja tarkastella sitten jollakin tekstieditorilla.

.NET-kirjastokoodin lähdekoodien saaminen näkyviin on minusta hienoa. En vaan jaksa ymmärtää, miksi Microsoftin pitää kehittää aina jokin “tarina” tai muu taktinen syy jokaisen järkevän päätöksen pohjalle.

Teemme Rekryyn ilmoituksesta lyhyen yhteenvedon, josta näkyy tehtävän luonne. Koodaamme erillisiin kenttiin hakijalta toivotun teknologia-osaamisen (ohjelmointikielet, käyttöjärjestelmät) ja alan tehtävänimikkeen:

Rekryn ideana on suodattaa ja luokitella julkisesti saatavia ilmoituksia kehittäjille, ei julkaista niitä uudestaan.

Assemblixin Rekry on vielä aikainen beeta, kenties pikemminkin alfa. Kenttäkohtainen haku esim. teknologian perusteella ei ole vielä toiminnassa. Rekryä kehitetään, ja täydet hakutoiminnot tulevat hieman myöhemmin.

Ideoita ja palautetta otetaan tietysti ilolla vastaan!

Jenkeistä tilatut it-lehdet ovat kamalia ekomonstereita. MSDN- ja Linux-läpysköjen esillerepiminen oli tänäänkin varsinainen unpacking-prosessi:

Jaa-a, mitäköhän eilen saapuneeseen Linux Journalin uusintamuistutukseen vastaisin?

Olen kahden vaiheilla: N800:n nosto kanteen on ihan kiva veto, mutta toisaalta, tuo saastutus ja aukirepimisen tuska!

Linux-aviisi oli pakattu taas kahteen erilliseen matkakondomiin.

Tänään käynnistyi vihdoin Suomessakin julkinen nettidebatti Office Open XML:n soveltumisesta kansainväliseksi ISO-standardiksi. ITviikon uutisessa ovat vastakkain EFFI ry:n puheenjohtaja Tapani Tarvainen ja kannastaan vaikeneva valtion it-johtaja, Leena Honka.

Juttu on sinällään ihan kelpo ja asiallinen, mutta suurelle osalle aihe ei silti aukea.

Mistä ihmeen XML:stä ne taas riehuu?

Pari viikkoa sitten en itsekään olisi näistä formaatti-politikoinneista piitannut, mutta aiheeseen syventyminen on pakostakin herättänyt mielenkiintoni.

Erityisesti kiinnostaa se, kuinka tässä tapauksessa hyvin spesifinen teknologia, liike-elämän edut ja politiikka kietoutuvat toisiinsa erikoisissa mittasuhteissa ja valta-kamppailuissa.

Tiistaina haastatellessani Suomen Standardisoimisliitto SFS:n Open XML-asiantuntija Lassi Nirhamoa, tajusin kuinka vähän meillä on asiasta todellakin keskusteltu.

Vasta toukokuun lopulla SFS:n leipiin siirtynyt Nirhamo on joutunut uskomattoman tiukkaan tilanteeseen. Kesää vasten tietorakenne- ja standardiguru on päässyt sovittelijaksi, jossa osapuolina ovat Microsoft Ecmoineen, avoimen aatteen propellihatut, imagoherkät poliitikot ja sivussa pörräävät jutunkipeät toimittajat.

Soisi Lassille nyt edes hieman työrauhaa, lomailusta puhumattakaan.

Eilen aihetta sivuttiin myös moneen otteeseen COSS:in Avaa ja säästä -tapahtumassa, jossa puhujana olivat mm. Martti Karjalainen oikeusministeriöstä ja kansanedustaja Jyrki Kasvi.

Oikeusministeriön kanta tuli harvinaisen selväksi: ODF:ää sen olla pitää. Muutkin ministeriöt ovat avoimista ratkaisuista “positiivisesti kiinnostuneita”, kuten virkamiehet sanansa muotoilivat.

Itse en ole perillä poliittisten eufemismien nyansseista, joten jätän suosiosta tulkinnat väliin. Niitä saa jokainen tehdä vapaasti tykönänsä, kunhan COSS-videoinnit saadaan vähitellen Assemblix.netiin.

PS. Minulla ei ole mitään Microsoftia vastaan. Minulla ei ole myöskään mitään open source -propellihattuja vastaan. Lukeudun kumpaankin leiriin, sovellan kummankin teknologioita ja menetelmiä ristiin. Saittimme WAMP-ratkaisukaan ei varmasti miellytä ketään muuta paitsi hostaajaamme – mutta mitäpä tuosta. Jaa Ilari? No hän on nykyään jo paatunut Jobsilainen

Satunnaisten jaikulujen tuhoutuminen ei ole tietty maailmanloppu, mutta entäpä jos Flickr vie kuvani tai YouTube rainani?

Ainakin yhdelle Web 2.0 -palvelulle käyttäjäkontribuutioiden taattu taltiointi onkin jo harkittu kilpailuvaltti.

blip.tv vie videot pyydettäessä myös Internet Archiven ikuisarkistoihin. Käyttäjän ei tarvitse olla siis (ainakaan yhtä) huolissaan tallenteidensa säilymisestä kuplan taas puhjetessa ja firman leasing-sopimusten umpeutuessa.

(blip.tv:n suunnitelmissa on kasvaa vloggaus-välineestä jonkinlaiseksi internetin über-meta-aggregaattoriksi. Firman visioista lisää Jon Udellin tuoreessa IT Conversations -podcastissa.)

Hieman noloa, sanoisin.

.. ymmärtää paremmin tämän:

Enpä tiedä, mutta jostakin syystä näitä ilmoittautumisia meikäläisen “tapahtumaan” tipahtelee lisää tasaiseen tahtiin:

Pieni kehitysidea: sovellushan voisi analysoida, mikä annetuista ehdotuksista sopii enemmistölle. Oletan, että tuo lienee se kaivatuin apu suurten porukoiden kokoonsaattamiselle.. ?

Taisi olla tuulista viikon puolivälissä:

Voin nyt tehdä merkinnän joko Googlen web-liittymällä tai taskussa kulkevalla tabletilla, tarvittaessa off-line. Kummankin merkinnät päätyvät lopulta toiselle.

Parasta koko hommassa on tämä Googlen maksuton SMS-muistutus tulevasta kalenterimerkinnästä. On niin hyvä palvelu, ettei varmasti kauaa enää pysy maksuttomana.

No, nautitaan vielä kun voidaan.

Ongelmia aiheutti assemblix.netin WAMP-alusta. Palvelu pyörii siis Windows Server 2003:lla, Apachella ja MySQL:llä.

Linuxin ja Windowsin välillä ei yleensä ole ollut suuria eroja, mutta nyt niitä aiheutti tiedostopolun kaksoispiste. Kaikki MediaWikin erikoislinkithän sisältävät niitä, esimerkiksi /Ohje:Ohje.

Niin kauan ongelmia ei ollut, kun käytimme puoli-pitkää osoitemuotoa /index.php?title=Ohje:Ohje. Lyhyimpään muotoon pääsy ei kuitenkaan luonnistunut, sillä Windows alkoi valittaa kielletyistä merkeistä:

(20024)The given path misformatted or contained invalid characters: Cannot map GET /index.php/Assemblix:Ajankohtaista HTTP/1.0 to file, referer: http://wiki.assemblix.net/LAMP

Ymmärsin, että vika liittyi kaksoispisteeseen joten aloin kehittämään mod_rewritella ratkaisua, jotta kielletty merkki ei päätyisi tiedostojärjestelmälle näkyviin kutsuihin.

Apachen mod_rewrite on oma tieteenhaaransa, eikä väitä sitä läheskään ymmärtäväni. Rewrite-loggauksen, foorumien lueskelun, yrityksen ja erehdyksen kautta tajusin kuitenkin miten vian voi ohittaa.

Normaalisti olisin kohdistanut uudelleenkirjoitussäännön hakemistotasolle, eli joko .htaccessiin ja httpd.conf:in Directory-elementtiin. Tämä muoto ei kuitenkaan toimi Windowsissa:

RewriteCond %{REQUEST_FILENAME} !-f
RewriteCond %{REQUEST_FILENAME} !-d
RewriteRule ^(.*)$ index.php?title=$1 [L,QSA]

En nyt aivan tarkkaa syytä tähän tiedä, enkä oikeastaan sitäkään, miksi seuraava muoto toimii. Eli kun muutin hieman sääntöä ja siirsin sen globaaliin kontekstiin, ei virheitä enää tullut:

RewriteCond c:/htdocs%{REQUEST_FILENAME} !-f
RewriteCond c:/htdocs/%{REQUEST_FILENAME} !-d
RewriteRule ^/(.*)$ /index.php?title=$1 [L,QSA]

Tätä ennen olin yrittänyt erinäisiä eksoottisia temppuja, mm. kaksoispisteen sisältävien osoitteiden erikoiskäsittelyä:

RewriteCond %{REQUEST_URI} ^/(.*)MediaWiki: [OR,NC]
RewriteCond %{REQUEST_URI} ^/(.*)Talk: [OR,NC]
RewriteCond %{REQUEST_URI} ^/(.*)Template: [OR,NC]
RewriteCond %{REQUEST_URI} ^/(.*)User: [OR,NC]
RewriteCond %{REQUEST_URI} ^/(.*)Special: [NC]
RewriteRule ^(.*)$ - [S=nnnn]


Kyseessä on kuulemma vanha vika Windows-Apachessa, johon ei ole vieläkään saatu korjausta.

Lisätietoa mm. Apache Lounge: Error in MediaWiki with Apache 2.2.X and PHP 5.1.X ja
MediaWiki Users: (20024)The given path misformatted or contained invalid characters:.

Parikymppisenä otetusta valokuvastani pulautettu julkkiskorrelaatio tuotti kaiketi ihan mairittelevia tuloksia.

Keski-ikäisemmät, jet-lagin ja viikon mittaisen Microsoft-infoähkypumppauksen jäljiltä ikuistetetut naamatauluni loivat algoritmissa tällaisen kauhukabinetin:

En muista, että minua olisi sekoitettu Kaige Cheniin. No, hyvä tietää – jos vaikka Kiinassa matkaillessa joku tiedustelee sukujuuria.

Syötehän raportoi, mitä kotimaiset media- ja mainostoimistot ovat saaneet viimeksi aikaan ja mikä kampanja on tullut taas puskettua ulos.

Tämän päivän anneista löytyy mielenkiintoinen otsikko:

Microsoft – OpenXML kampanjasivusto – The Designer Who Loved Me (01.08)

Itse sivukin on varsin mielenkiintoinen. Enpä ole ennen nähnyt näin näyttävää presentaatiota tiedostorakenteesta!

Tekijänä on muuten sama pulju, joka loihti nettiin helmikuisen Vista-lanseerauskampanjan. Onnittelut tekijöille hienosta tilistä! Ihan guruja selvästi.

Olisipa meikäläiselläkin tuollaiset budjetit ja mainosmaakarit!

Eilen Firefoxini päivitti itsensä 2.0.0.6:een, ja haavoittuvuus näyttäisi olevan nyt korjattuna. Klikkaus ei käynnistellyt enää laskuria eikä muitakaan Windows-sovelluksia.

Avoin Bugzilla-käsittely on mainio asia, ja olisi mahtavaa jos suuret ohjelmistotalot toimisivat samalla tavoin.

Aivan avointa ei Firefoxinkaan bugiluettelointi ole, sillä turvallisuussyistä pahimmat havainnot pidetään korkeamman oikeustason takana.

Pikkusiskoni kolmekymppinen mies, puoliksi amerikkalainen ja puolet ajasta siellä myös koodaustöitä tekevä, valittaa jatkuvasti kuinka me suomalaiset olemme niin rajoittuneita ja epäsosiaalisia. Kassajonossa keski-ikäisten käytöskin häntä kummastuttaa, meikäläisten öykkäröintiä ei suvaittaisi kuulemma jenkkimaassa.

Kiilaustyylit sikseen, internet-alallakin meillä tuntuu olevan vielä opittavaa. Ehkä emme ole yksinkertaisesti vain kehittyneet vielä kansakuntana, kovin puusta revittyjä hirvityksiä nämä kotimaiset saittimme ovat.

Bloggauskulttuurimme muistuttaa lähinnä verkostomarkkinointia, aktiivisia podcastaajia ei löydy mistään.

Ennakkoluuloton innovointi puuttuu myös palvelujen ja sovellusten kehityksestä – muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Sulake on ollut virtuaalinen menestys ja Lönnrotinkadulta ponnistava Jaiku on onnistunut luomaan jalansijaa kovilla jenkkimarkkinoilla.

Sosiaalisissa verkoissa kaikkea kokeileva Nokia pääsi odotetusti Business 2.0:n listalle, jossa lueteltiin merkittäviä USA:n ulkopuolisia Web 2.0 -hankkeita. WidSets on kieltämättä kätevä.

Ruotsi on päässyt listalle ainakin kolmella ehdotuksella. Voi kuinka yllättävää.

Yhtiö on panostanut vahvasti media- ja mainintasisältöjen hallintaan ja ostanut alan yrityksiä, myös perinteisen online-liiketoiminnan ulkopuolelta.

Microsoft ei ole enää ohjelmistoyritys vaan mediatalo, jolle sovellukset toimivat mainosten esityspintana. Katsokaa vaikka uutta Officea: sen mahtavissa ribbon-palkeissa ja muissa widgeteissähän on hulppeasti lääniä bannereille.

Avalonin (WPF:n) ja Silverlightin mahdollistaminen näyttävien käyttöliittymätekniikoiden ansiosta mainoksista tulee eläviä ja tehokkaita. Digitaalisen sisällönsuojauksen vuoksi käyttäjät eivät pääse niitä karkuun perinteisillä mainosblokkaajilla.

Microsoftin pitäisi maksaa uusia tekniikoita hyödyntäville kehittäjille provisiota, hehän rakentavat yhtiölle mainostauluja.

Käyttäjältä ei tietenkään kysytä mitään, pääasia että rahoittajat ovat tyytyväisiä.

Viime vuonna ihmettelin, miksi Microsoft ei hyödynnä jotakin BitTorrentin kaltaista P2P-tekniikkaa Office 2007 -beetojensa jakelussa. Silloinhan Microsoft sortui veloittamaan beetaversioiden imuroinnista, kustannuksien kattamiseksi kuulemma.

Tällä kertaa beetat siirtyvät kehittäjille kuitenkin maksutta. Apuna on uusi P2P-pohjainen väline, Microsoft Secure Content Downloader. Kyseessä on toistaiseksi vasta esiversio, ja jakelusofta lakkaa toimimasta 4 viikon kuluttua.

Isoista kaistamaksuista kärsivien puolesta täytyy toivoa, että MSCD toimii eikä pätki imurointeja kuten vanha MSDN:n imurointipalikka.

Eikä asenna koneeseen hämäriä taustapalveluja.

Nimi teema on CommentPressille harhaanjohtava, sillä tämä on paljon enemmän kuin pelkkä visuaalinen ulkoasu.

Perinteisestä teemasta poiketen CommentPress muuttaa aktivoitaessa WordPress-tietokannan rakennetta. Normaalisti ylläpitäjä ei välttämättä edes huomaa muutosta, mutta koska olin tiukentanut MySQL-käyttäjän oikeuksia sain näkyville herjan alter-oikeuksien puuttumisesta.

Tällainen rakennemuutos oli odotettavissa, sillä CommentPressissä voi kommentoida kokonaisen kirjoituksen asemesta myös yksittäistä kappaletta.

Vertaamalla wp_comments -taulun rakennetta ennen ja jälkeen asennusta selviää, että sinne on ilmestyy kolme uutta apukenttää:

Kommentoinnit kohdistetaan haluttuun kappaleeseen uudella comment_contentIndex -arvolla. Esimerkiksi edellisen blogiviestini (Firefoxin turvabugi) ensimmäisen kommentin arvoksi on tietokantaan tallentunut 1.

Täytyy jossakin vaiheessa kokeilla, mitä tapahtuu kun muokkaan jotain aiemmin julkaistua blogiviestiä. Oletettavasti kappalenumeroinnit eivät indeksoidu uudestaan, ja kommentit kohdistuvat vanhan numeroinnin perusteella.

Tässä tapauksessa käynnistyy Windowsin calc.exe:

Tämä yhdistettynä JavaScript-koodiin, joka peittää tilarivillä näkyvän osoitteen… Huh, tästä tulee vielä epidemia.

Bugzillan mukaan koodia on korjattu kyllä varsin vikkelästi, mutta se odottaa vielä testausta ja pääsyä jakeluun.

Huolimattomasti sanitoitujen Office-tiedostoliitteiden mukana kulkee tuon tuosta arkaluontoisia lisätietoja. Toistuvasti käytetyn tarjouspohjan vanhat tiedot tai peruutuspuskurin turhat jämät kannattaa suodattaa perusteellisesti ennen lähetystä.

Nämä aivan uusimmat Officet hoitavat siistinnän onneksi omatoimisesti – vanhemmat olivat varsin lavertelevia.

Aivan tavallisissa mediatiedostoissa kulkee kuitenkin yhä enemmän tunnistedataa. Digipokkareista tallentuneeseen megapikselimössöön saisi kevyesti upotettua Sonera-kirjan jos toisenkin, eikä tiedostokoko tuntuisi vielä missään.

Viime aikoina olen testaillut, kuinka paikkatieto- ja IPTC-kuvaukset siirtyvät eri palvelujen ja laitteiden välillä.

Hieman parempaa tietoa tiedosta kuitenkin jossakin tarvitaan, sillä varsin sekaisin ovat nämä meta ja data. Pelottavan ylivuototautisilta Mehtälä-muistiinpanot loppuvaiheessa näyttivät:

Olen siis video – kliketi kliks! »

Stardockin uusimman WindowBlindsin asennettuani tämä menetelmä ei ole toiminutkaan enää kunnolla.

Kun valitin softavalmistajan foorumilla, minua valistettiin että Windowsissa ikkunat voi sulkea painamalla myös siellä oikealla puolella olevaa X-ruksia.

Olin aina kuvitellut, että vain aloittelijat käyttävät ruksia – kenties juuri ne samat, joille tehtäväpalkissa ärsyttävästi tilaa vievät Copy- ja Paste-nappulatkin on tarkoitettu.

No joka tapauksessa, olisi kiva jos joku Windows-guru voisi vilkaista Winspector-screencastiani ja heittää noille Stardock-porukoille valistuneen arvauksen mistä ongelma johtuu. Ehkä saan sitten tämän kahdenkympin karkkikuomun korjattua.

MySQL-käyttäjätunnuksesi on web22_ul. Kiitos tiedosta.

Toivottoman sekavaa.

No, kaipa näitä pääsee muokkaamaan jollakin GUI-hakkerointivälineellä. Nuo alimmat (Cut, Copy, Create Shortcut, Delete, Reneme) ainakin voisi poistaa. Käytän niihin näppäimistöä, en valikkoa.

Ja kappas, minullahan näyttää olevan tuolla kaksi eri vertailusoftaa, WinMerge ja Beyond Compare.

Huvittavinta tässä yltäkylläisyydessä on kuitenkin se, ettei usein tarvittua Create new folder -komentoa löydy sitten millään. Sen esiinsaanti vaatii juuri tiettyä Explorer-kontekstia, pelkän kansion klikkailu ei kumma kyllä riitä.

En keksi mitään syytä tämän sivun olemassaololle, paitsi hakukoneiden houkuttelun.

Konekäännetyn sivun kukkasia:

Alkuperäinen:

“Drupal was all set to change its geeky image with a super cool theme – Garland.”

Käännös:

“Drupal aivan asento jotta heilahdus sen geeky kuvastaa avulla avustaja hävytön aine Koristaa köynnöksillä.”

Alkuperäinen:

“BTW: The most beautiful part about the Graland theme is the color chooser which allows you to choose colors with a Adobe Photoshop like chooser designed in pure Javascript.”

Käännös:

“BTW: enimmät ihana eritä jokseenkin Graland aine on ihonväri valikoida joka antaa te jotta valikoida ihonväri avulla Savimaja Photoshop kuin valikoida piirtäjä kotona aito Javascript.”

PS. Kannattaa vilkaista konekäännetyn sivun lähdekoodia. HTML:n font-tagiin on upotettu käännössanojen vaihtoehtoja.

Laskelmoitua?

(Kuva: jkontherun)

Normaalisti “vammastani” ei ole haittaa, mutta aina silloin tällöin huomaan tuijottavani jotakin kaaviota tai grafiikkaa, jossa värien sekoittuminen on ongelma. Viimeksi näin taisi käydä selvitellessäni Hesarin kartoista eduskuntavaalien ääntenjakautumista.

Äsken huomasin ihmettelevän iPhonen saatavuustaulukkoa. Ainakaan tällä ThinkPadin näytöllä (hieman heikkotasoinen ja vanha, eli TP770ED vuodelta 1998) en heti kyennyt selvittämään, löytyykö esimerkiksi juuri nyt Havaijilla kaupoista laitetta vai ei:

Vastaa näytön kulmaa käänneltyäni ja tarkasti palloja vertailtuani erotin värisävyt.

Sivua ei ole tehty kovin värisokeusystävälliseksi, sillä grafiikoissa ei ole myöskään hiirellä yli liikuteltaessa näytettävää aputekstiä.

Suomen kielen lautakunan päätös v. 2000, päivitetty 31.1.2007:

Julkisessa viestinnässä yritysnimien [sekä tuotenimien] kirjoittamiseen voi soveltaa seuraavaa:

• Suorasanaisessa tekstissä yritysten nimiin sovelletaan yleisohjeiden mukaisia kirjoitustapoja.
• Nimissä käytetään isoa alkukirjainta vain nimen ja mahdollisesti siihen liittyvän toisen erisnimiosan alussa.
• Huutomerkit ja muut tarpeettomat välimerkit poistetaan.
• Nimiä taivutetaan normaalien kielenkäyttösääntöjen mukaisesti.
• Iso kirjain nimen keskellä vaihdetaan pieneksi, jos kyseessä on yhdyssanan tyyppinen ilmaus, muussa tapauksessa osat erotetaan välilyönnillä ja tarvittaessa lisätään yhdysmerkki.”

(Kappalemuotoilu omaa, tuotenimi-maininnan lisäys sivun lopussa olleen tarkennuksen perusteella.)

Ruotsissa vastaavasti (IDG.se):

Mediesurret kring Iphone saknar motstycke i prylhistorien.

Kielenhuoltajat perustelevat suositustaan:

Kielenhuollon tavoitteena on, että kieliyhteisöllä on yhteinen kirjoitettu kieli, jota kaikki ymmärtävät ja osaavat käyttää ja joka on myös opittavissa. Yritysten tapa kirjoittaa nimensä vakiintuneista oikeinkirjoitussuosituksista poiketen aiheuttaa jatkuvasti hankaluuksia julkisessa viestinnässä ja vaikeuttaa yhteisten kielenkäyttösääntöjen oppimista.

Säännöt ja yhtenäisyys on hyvä asia, mutta minusta iPhone olisi silti parmepi kuin Iphone. Nythän sitä epäyhtenäisyyttä vasta löytyy!

Ja tämänkin kirjoitti X-Telnet Oy:n [tunnuksessa "xtelnet"] freelance-journalisti, joka avustaa säännöllisesti MikroPC-nimistä [Wikipediassa MicroPC] lehteä, joka kääntää juttuihini aina .Net ja xml.

Outlookin suodatin käyttää Microsoft Researchin kehittämää SmartScreen-tekniikkaa. Toteutuksen yksityiskohdat ovat tarkkaan varjeltu salaisuus. Venäläisten reverse engineering -analysoinnin ja Microsoftin omien dokumenttien perusteella tekniikasta tiedetään kuitenkin jonkin verran:

SmartScreen perustuu neuroverkkoalgoritmiin ja on esimerkki ns. oppivasta koneälystä (machine learning).

Oppimateriaalina käytetään mm. Hotmail-käyttäjiltä saatua tietoa siitä, millaisia sanomia raportoidaan roskapostiksi. Tämän lisäksi SmartScreen sisältää joukon heuristiikkaa ja erilaisia sääntöjä, joilla vastaanotettu sanoma pisteytetään roskapostiepäillyksi.

SmartScreeniä käytetään valtaosassa Microsoftin sähköpostituotteista ja se lisättiin Outlookiin Office 2003:n ilmestyessä. Kirjoitin tuolloin SmartScreenstiä ja sen salatuista rajapinnoista myös Assemblixiin.

SmartScreen poikkeaa muista oppivista suodattimista, sillä käyttäjä ei voi itse opettaa sitä tunnistamaan tai olemaan tunnistamatta roskapostiksi. SmartScreen voidaan ohittaa omilla black- ja white-list -luetteloilla, joissa voi määrittää osoitteita tai verkkotunnuksia aina sallituille tai aina suodatettaville posteille.

Suodatuksen herkkyyttä voi säätää hyvin karkeasti, eli ainoastaan matalaksi tai korkeaksi. Näiden tarkempaa toimintalogiikkaa ei ole julkaistu, ja sopivan herkkyystason valinta edellyttää testaamista pidemmällä aikajaksolla.

Oman kokemuksen perusteella matala suodatustaso ei ole missään nimessä liian matala, sillä roskapostikansioon kulkeutuu viikoittain sallittua postia. Korkean suodatustason valinta ei ole käynyt itselläni siis mielessäkään.

SmartScreen sisältää varmasti aivan hienoa teknologiaa. Microsoft on kuitenkin mokannut pahemman kerran UI-toteutuksessa, jolla käyttäjä voi ohjata suodatinmoottoria ja yleisemmin koko roskapostisuodatuksen prosessia Outlookissa.

Roskapostisuodatus tapahtuu ennen käyttäjän määrittämien sääntöjen käsittelyä. Itselläni on yli 100 sääntöä tulevalle postille, joilla ohjaan esimerkiksi postituslistojen viestit oikeisiin kansioihin. Outlookissa voi sallia kyllä osoitekirjasta löytyvien osoitteiden päästäminen läpi, muttei sääntöjen osoitteista. Outlook jättää siis sääntöihin tallennetun arvokkaan tiedon hyödyntämättä ja merkitsee viestejä aivan turhaan roskapostiksi.

Outlookin käyttämää sanastoa ja sääntöjen parametreja päivitetään kuukausittain Microsoft Update -kierrosten yhteydessä. Päivitysten väliin jää kuitenkin pitkiä aikavälejä, jona roskapostitehtailijat voivat oppia kiertämään viimeisimmät säännöt.

Kesäkuun Outlook-päivityksen salat on ilmeisesti jo selvitetty, sillä viikonlopun aikana on Outlook alkanut päästää läpi aivan ilmiselvää kuvallista roskapostia. Välissä on ollut monen kuukauden tauko, jolloin Inboxini pysyi kiitettävän puhtaana.

Yllä olevasta kuvakaappauksesta näkyy, että postipalvelimellani oleva SpamAssasin on analysoinut viidestä sanomasta kolmen roskapostiksi. Outlookin mielestä kaikki viisi ovat sallittua postia.

Kaiken huipuksi Outlook ei näyttäisi millään tavoin reagoivan SpamAssasinin lisäämiin X-Spam -kenttiin.

Suomalaisten pyörittämään palveluun ovat ihastuneet Piilaakson sijoittajapiirien lisäksi muutamat nettipersoonat kuten TWiT:in Leo Laporte.

Jaikulaiset ovat toimineet Suomen matkailunedistäjinä istuttamalla mikrobloggauksen lisäksi maustesillin San Franciscoon .

Tein nyt Assemblixille kokeeksi oman kanavan, josta syntyi samalla myös kätevä “back channel” -widgetti sivustolle.

Tervetuloa Jaikuamaan: http://jaiku.com/channel/assemblix.

Viime viikolla Janne Kalliomäen graafinen edustaohjelma Backup Managerille eteni jo ensimmäisten koodirunkojen tasolla. Lauantaina iski kuitenkin varasporukka ja ryösti Jannelta kannettavan – ja siinä samassa lähdekoodit.

Ironia on siinä, ettei lähdekoodeista ollut varmuuskopioita.

Muutama päivä sitten kone kuitenkin löytyi, ja työ voi taas jatkua.

Huh!

Tiedän kokemuksesta – tosin Jannen tapaukseen verrattuna erittäin lievässä muodossa – kuinka ikävää ja jopa traumatisoivaa omalle kohdalle osunut katuväkivalta voi olla.

Tsemppiä Jannelle!

Ja hei, muist.. Tai no, jätän muistuttelut väliin. Eiköhän aihetta ole tullut tarpeeksi mietiskeltyä – muutenkin kuin teknisen vaatimusmäärittelyn näkökulmasta.

Keskustelu lähti liikkeelle kerneliä koodaavien keskuudessa siitä, pitäisikö GPLv3:een siirtyä — ja mitä se merkitsee, suuntaan ja toiseen:

Linus Torvalds: Ei näe siirtymistä GPLv3:een Linuxissa tarpeellisena. On pragmaatikko: jos ilmaantuu perusteltuja syitä, niin päivitetään vaan. Edistyksellisten teknologioiden saaminen (lue: ZFS) Linuxiin voisi olla perusteltu syy siirtyä kolmos-GPL:ään.

Torvalds viittaa GPLv2 vs. GPLv3 -keskustelussa Sun Microsystemsiin: “Sun on paha yhtiö, joka ei haluaisi tarjota hyödyllistä teknologiaa avoimen koodin yhteisölle eikä varsinkaan Linuxille!”

Jonathan Schwartz, Sun: On valmis avaamaan Sunin tuotteita GPLv3:lla. GPLv3 on yhtiön kannalta “helpoin”, mutta GPLv2:kään ei ole poissuljettu. Kaupalliset juuret omaava Sun ei kykene siirtymään täysin avoimeen (lue: GPLv2:een) äkkiä, GPLv3:n suojatyynyt auttavat.

Jonathan Schwartz jatkaa: “Emmehän me ole suinkaan Linuxin vihollisia!”

“Yhdistäkäämme voimamme, ja rakentakaamme koko maapallon kansalle avointa Internet-teknologiaa! Linus, please, tulisitko illalliselle kanssani niin voimme keskustella aiheesta lisää. Minä teen safkat, tuo sinä viini — muodostetaan oikea mashuppi!”

Linus tiedustelee: What will you cook?

(Hmm, pelkästään platonista?)

Theo de Raadt (OpenSSH:n ja OpenBSD:n taustavaikuttaja, open source -ääriainesta, ei hyväksy suljettuja ajureita, saanut hankalan tyypin maineen) vastaa nopeasti Schwartzille: “Voi kun tuo olisi totta! Sun on kuitenkin paha ja kaksinaismoralistinen: ette suostu julkaisemaan Sparcin speksejä tai antamaan OpenSolaris-yhteisölle muutenkaan tarpeeksi tietoa!”

Simon Phipps, Sun: On saanut Schwartzilta tehtäväksi selvittää, mitä tekniikkatietoja Sun ei ole toimittanut koodaajille. Muistuttaa, että varsinkaan vanhempia tietoja ei voida jaella noin vaan.

Voi kun tulis jo heinäkuu…

Merkkipäivät osuivat hauskasti yhteen myös Assemblixin kypsymisen kannalta: saitti saatiin pari kuukautta sitten täysimuotoisena pystyyn, ja nyt syksyksi yhtä sun toista uutta proggista kehitellään.

Menevät sitten Radio Extremissä lopettamaan mainion Plepponsa juuri kun meikäläinen ylipäänsä löysi shown.

Ruotsalaisen Podradion sivuilta löytyy onneksi kaikki vanhat Plepot mp3-muodossa, joten mars imuroimaan.

Hakekaa pois, ennen kuin iso YLE suojaa Windows Mediallaan.

Pleppo sentään.

Flash Lite 2.x also provides video support and external multimedia support.

Jos olet yrittänyt katsella YouTube-pätkää Flash Lite 2:n tarjoavalla kännyllä tai tallentaa Flash Pro 8:ssa videota SWF-tiedostoon, olet kenties huomannut ettei siellä mitään näy.

Kevyt-Flashin FAQ-sivulta selviää, että video support tarkoittaakin vain tietovirran läpikuljetusta laitteen tai käyttöjärjestelmän omalle videokäsittelijälle. Videon purku- ja käsittelylogiikan tulee löytyä laitteesta itsestään – Flash Lite 2 ei “tee” siis videolle mitään. No, kaipa tuokin on jonkun määritelmän mukaan tukea.

Adobelta tullut Flash Lite 3 -lehdistötiedote olikin siis varsin tulkinnanvarainen infopläjäys:

Tiedote:

16.2.2007

Adobe Flash Lite esittää videot myös mobiilisti

Maailmalle on toimitettu jo yli 200 miljoonaa Flash-tuen sisältävää mobiililaitetta

Adobe Systems julkisti 3GSM-messuilla Barcelonassa tällä viikolla, että seuraava Adobe Flash Lite -versio tulee sisältämään video-tuen.

Siis häh? Adoben Flash Lite 2:ssa mainostellaan videotukea, mutta Flash Lite 3:ssako se tuki vasta oikeasti “toimii”? Mitä sitten tarkoittaa alun Flash-tuki? SWF:n läpikuljettamista ja dumppaamista jonnekin, jossa se ehkä näkyy – tai ehkä ei?

Koodaajahenkinen tulkintani:

Tuki-sana on Adobella ilmeisesti overloadattu siten, että Flash Lite 2:n kohdalla “tuki: kuvapinnan varaaminen ja sokea läpikuljetus” kun taas kolmosessa “tuki: FLV-muotoon pakatun videotallenteen purkaminen, käsittely ja esittäminen”.

Yksinkertaista?

En tiedä mikä tässä on pahinta:

a) Hirvittävä puffikuva

b) Hampaaton Microsoft/Vista-tekstimainonta

c) Noston aihevalinta (vrt. Applen julkistukset)

ITviikko/digitoday:n kannattaisi lopettaa jo niiden Microsoftin lehdistötiedotteiden kopiointi.

Onneksi edes YLE osasi raportoida ammattimaisesti päivän tärkeimmän it-uutisen.

Juoksevaan numerointiin perustuva ISO-standardien alkupää viestii 1900-luvun teollistumisesta ja globalisoitumisesta:

• ISO 3 Preferred numbers
• ISO 7 Pipe threads where pressure-tight joints are made on the threads
• ISO 9 Transliteration of Cyrillic characters into Roman characters – Slavic and non-Slavic languages
• ISO 16:1975 Acoustics – Standard tuning frequency (Standard musical pitch)
• ISO 31 Quantities and units
• ISO 216 paper sizes
• ISO 262 Selected sizes for screws, bolts, and nuts.

Satasista löytyy vasta alkeellista tietotekniikkaa:

• ISO/IEC 646 internationalized 7 bit ASCII variants

Ensimmäiselle tuhatluvulle siirryttäessä alkaa meno olla jo aika teknistä:

• ISO 1000 SI units and recommendations for the use of their multiples and of certain other units
• ISO 1007 135 film format
• ISO 1629 Establishes a system of terms and nomenclature for polymers
• ISO/IEC 2022 Character code structure and extension techniques

Loppupää onkin sitten jo melko ohjelmointi- ja tietotekniikkatäyteistä:

• ISO/IEC 1539 Fortran programming language
• ISO/IEC 8652: Programming languages – Ada
• ISO 8859 8-bit coded character sets
• ISO 8879 Standard Generalized Markup Language (SGML)
• ISO/IEC 9075 SQL
• ISO/IEC 9945 Portable Operating System Interface (POSIX)
• ISO 10279 BASIC programming language
• ISO 10646 Universal Character Set (equivalent to Unicode’s character set)
• ISO/IEC 11172 MPEG-1
• ISO/IEC 11578:1996 Remote procedure call (RPC)
• ISO/IEC 13249 SQL multimedia and application packages
• ISO/IEC 14882 Programming Languages — C++
• ISO/IEC 15445:2000 ISO HTML, a subset of Hypertext Markup Language (HTML) 4
• ISO 15930 PDF
• ISO/IEC 15948:2003. PNG
• ISO/IEC 16262. ECMAScript
• ISO/IEC 19501 Unified Modeling Language (UML)
• ISO/IEC 23270:2003 C# Programming Language

Instanssi, joka julkaisee standardeja lähes kaikista koodaajan perusteknologioista, tuo meille myös seuraavia välttämättömyyksiä:

• ISO 261 ISO general-purpose metric screw threads – General plan
• ISO 838 Standard for punching filing holes into paper
• ISO 2171 Cereals and milled cereal products – Determination of total ash
• ISO 3103 Method of brewing tea for the purpose of sensory tests
• ISO 5218 Representation of human sexes
• ISO 5775 Bicycle tyres and rims
• ISO 7736 Car radio installation space
• ISO 15686 Service life planning for constructive works in 10 parts
• ISO 15693 Transponders
• ISO 22000 Requirements for any organization in the food chain

Kommenttini perustuvat tosin vain Wikipedian artikkeliin, joka sisältää enimmäkseen tällaisia “valittuja helmiä”.

PS. Wikipedia on näköjään hyvin kiinni ajassa: ISBN-standardia käsittelevästä artikkelissa on jo maininta, että kirjojen kansainvälinen numerointimenetelmä on muuttunut muutama päivä sitten (1.1.2007 alkaen).

According to IDC, the availability of Windows Vista will generate revenues of more than €32 billion for these companies in 2007.

Onkohan tämä nyt sen luvatun miljardibisneksen alkusoittoa?

Underground hackers are hawking a zero-day exploit for Windows Vista at $50,000 a pop, according to computer security researchers at Trend Micro. [..] Prices for exploits for unpatched code execution flaws are in the $20,000 to $30,000 range. Bots and Trojan downloaders that typically hijack Windows machines for use in botnets were being sold for about $5,000.

Kauppa se on joka kannattaa.

- Itil on kuitenkin hyvä apuväline etenkin Puolustusvoimien tilaaja-tuottaja -kumppanuusmallissa, jossa yhteistyössä siviiliorganisaatioiden kanssa kehitetään kriisinkestäviä uusia palveluita eli tekniikkaa ja toimintamalleja^[1].

Selvä!

[1] digitoday 14.12.2006: Puolustusvoimat eturintamassa itilin kimppuun

Arvaus: rikkaat amerikkalaisnuoret. Tai sellaisena itseään pitävät.

Vai mikä mahtaa olla tämän kampanjan kohdeyleisö?

Homma tyssäsi kuitenkin varsin nopeasti, sillä Microsoft on siirtynyt veloittamaan beeta-imuroinneista. Jos kyse olisi ollut parin taalan veloituksesta, olisin voinut ehkä suostua, mutta kaiken Office 2007 -sälän imurointi olisi maksanut 25,92 euroa! (Tuossa on kylläkin muutama ylimääräinen paketti, joita en tarvitse ja joita normaali-imuroijakaan ei tarvitse, kuten 32- ja 64-bittiset versiot samasta softasta.)

Veloittaminen kummastuttaa. Microsoft perustelee maksullista imurointia “kulujen kattamisella”. Varmasti siitä tuleekin kivasti nettilaskua, jos tavaraa siirretään Atlantin yli uudestaan ja uudestaan. YouTubella on kuulemma miljoonaluokan nettilaskut kuukaudessa, eikä jonkun Akamain tai CacheFlyn käyttökään ole ilmaista.

Miksi Microsoft ei voisi jaella softiaan BitTorrentilla? Ai niin, niillähän on jo BITS. Ja mahtavan nopea MSDN-imurointikikkare.

Tuon nähtyäni en voi muuta sanoa kuin että “voi tätä ORM-käsinkoodauksen tuskaa!”

Aika synkkiä johtopäätöksiä tulee pakostakin vedettyä näistä Windows-johtoportaan kierrätys- ja poistumistempauksistakin. Tuoreimpana talosta lähtijänä on yksi Vista-kehityksen pääpomoista, Brian Valentine, joka on ollut yhtiössä 19 vuotta. Valentinen eroilmoitus julkaistiin sopivasti juuri kun Vista RC1 tuli ulos.

Aiemminhan on jo ollut tiedossa, että Jim Allchin väistyy eläkkeelle, kunhan ikuisuusprojekti valmistuu. Tilalle tulee Office-projekteja vetänyt pomo omine alaisineen.

Aivan toivottomalta ei Vistan loppuunsaattaminen kuitenkaan näytä: RC1:n ensimmäiset arviot alkvat olla jo lievästi mairittelevia.

Arvioijiin tosin vaikuttaa varmasti kontrasti-ilmiö. Kun vertailukohtana on mikä tahansa aiempi beeta, tuntuu tämä uusi versio jo peräti ylelliseltä.

Kyselyäni on kommentoitu asiallisilla esimerkeillä, mutta joukossa on myös muutamia erikoisia ehdotuksia kuten www.jab.fi.

Kommentoin saitin ehdottajalle, ettei kyse ole minusta Ajax-palvelusta vaan div-kikkailuin koristellusta web-sivustosta.

Kriittinen kirjoitustyylini ärsytti. Jälkikäteen ketjua lukiessani huomasin, että on tainnut tullut omittua tässä vähän liikaa slashdotismeja.

No, otetaan opiksi.

Ihan jees, vaikka parannettavaakin tuossa kyllä on. Uuden välilehden valinta tekee turhan sivulatauksen, eli tuon olisi voinut hoitaa dynaamisestikin.

Flickr on lisännyt palveluunsa karttatuen. Omia kuvia voi raahailla maailmankartalla kätevästi haluamiinsa osoitteisiin. Sikasiistiä! Demo löytyy Ajax-galleriasta.

Poimin Tim Brayn mainitsemista RSS:n ongelmista tähän mielestäni viisi vakavinta:

1. Liitteiden käsittely vaikeaa, varsinkin jos on useampi liite, esim. podcasteissa.
2. Merkistö- ja entity-koodausten puutteet aiheuttavat tietohävikkiä (case: Bugzilla).
3. Ei vakiomekanismia virheiden ilmoitukselle, tieto voi hävitä huomaamatta.
4. Ei suhteellisia viittauksia, sisältöön kovakoodattava kiinteät URI-osoitteet.
5. Lokalisointi: virallisesti ainoastaan 7-bittinen ASCII-merkistö sallittu sisällössä, skandituki puuttuu myös osoitteista (ts. IDN).

Suurin ongelma on kuitenkin se, ettei RSS-standardia enää enää kehitetä, eikä siihen saa tehdä (Dave Winerin mahtikäskystä) korjauksia.

RSS pysyy rikkinäisenä näillä näkymin ikuisesti.

Some Opera developers went to MS a few days ago. I guess they also talked about Atlas. The design of Atlas is broken, since they use proprietary features to emulate other proprietary features, not quite a good foundation to build on.

But I believe there is a chance Opera will add support for getters and setters (although I don’t like them), since Opera is working on a JS 2 implementation for 2007 (Opera 10?). JS 2 includes getters and setters (but not defineGetter and defineSetter if i’m not mistaken). Maybe they’ll do it gradually, just like mozilla is slowly getting ready for js 2 with js 1.7.

I salute Opera for striving for standard-perfect implementations, but sometimes it makes me wonder, are these puristic methods actually making life harder for us developers and end users, not the other way, as intended?

In some sence, this relates to my earlier post (in Finnish) regarding Atom vs. RSS. In it, I urged Microsoft to stop promoting the broken RSS spec and favor Atom in IE 7 and Vista Feed Engine as the primary choice.

Exactly four months ago, during the DevDays 06 here in Helsinki, Scott Guthrie told us, “Atlas will have full support for Opera by the end of this year“. I posted a question on the ASP.NET forum, requesting an update on the issue.

For me, lack of Opera support is not a big deal – at least, not anymore. Opera used to be my primary browser, but I have now switched over to Firefox because certain services (e.g. Backpack that we used for collaboration) and development architectures (ASP.NET and thus, Atlas) do not support Opera.

This is getting very confusing, because at the same time as Opera claims to have (at least one of the) best support for web standards, on the other hand it seems to be the worst performing Ajax browser on the market.

RSS on syötteissä yleisin, mutta Atom teknisesti parempi. Ja mikä tärkeintä: Atom on tarkkaan suunniteltu ja standardoitu, RSS puolestaan lennossa synnytetty epävakaa viritelmä.

Tähän asti minulle on ollut ihan sama, käytetäänkö palveluissa RSS:ää vai Atomia. Molemmat hoitavat perustehtävänsä, eli välittävät syötteitä käyttäjän ruudulle.

Atomissa on muutamia käteviä lisäyksiä, mutta olen mieltänyt ettei niitä juuri hyödynnetä.

Viime aikoina olen joutunut kuitenkin miettimään tekniikoiden eroja tarkemmin, sillä meillä on käynnissä vihdoinkin “sen oikean Assemblixin” suunnitteluvaihe.

Ilarin mielestä RSS on täysin riittävä. Atom “ei sisällä tarpeeksi parannuksia, jotta suurten massojen kannattaisi siirtyä sen käyttöön”. Ilari myönsi kuitenkin Atomin edut, mutta suhtautui asiaan ROI-periaatteella, eli epäili onko saavutettu hyöty panostuksen arvoinen.

Keskustelin aiheesta hiljattain myös Microsoftin Juhani Vuorion kanssa. Microsofthan on tuomassa RSS-tekniikkaa syvälle Windowsin ytimeen, ja yhtiön teknologiapäällikkö Ray Ozziekin on varsinainen RSS-fanaatikko. Web Dayssä kysyin Vuoriolta, miksiköhän Microsoft suosii RSS:ää ja hylkii Atomina. Juhanin mielestä RSS on aivan toimiva ratkaisu, ja sitä paitsi yleisesti käytössä. Eikö se riitä?

RSS on kieltämättä yksi menestyneimmistä XML-sovelluksista Atomin jäädessä marginaaliin. Onko silti fiksua luottaa pelkkiin lukuihin, vai kannattaisiko arvioida tilannetta uudestaan, nyt kun Atom-standardikin on valmistunut ja toteutuksista on pahimmat lastentaudit karsittu?

Standardeihin voidaan vielä vaikuttaa, sillä todelliset kuluttajamassat eivät käytä oikeastaan vielä kumpaakaan. Puolen vuoden kuluttua Vista ja IE 7 ovat kuitenkin markkinoilla. Silloin RSS tulee peruuttamattomasti muodostumaan syötteiden ja bloggauksen synonyymiksi – niin käyttäjien kuin kehittäjienkin mielissä.

Microsoftilla on markkinajohtajana vastuullinen asema terminologian vakiinnuttajana. Jos Microsoft ei osoita selkeämpää tukeaan Atomille, ajaudutaan mikroformaateissa sähköpostista tuttuun teknologiseen alennustilaan.

SMTP oli aikoinaan aivan toimiva ratkaisu yksinkertaiseen sanomavälitykseen, aivan kuten RSS alkuaikoina bloggaukseen.

RSS:n ongelmat ovat paljolti samoja kuin alkuperäisessä SMTP:ssä ja siihen liittyvässä sisältöä kuvaavassa RFC-822:ssa. Kansainvälisyyttä ja muita “erikoisia” tietorakenteita (esimerkiksi HTML:ää) ei otettu kummassakaan alkujaan huomioon.

Suosittelen Atom-standardin ohjausryhmässä työskentelevän Tim Brayn esitelmän kuuntelua aiheesta.

Tässä muutamia tilaisuudessa napsittuja kuvia:

Dave Sussman esitelmöi ASP.NETin skaalautumisesta.

Microsoft-MVP Phil Winstanley Assemblixin hiillostuksessa.

Tässä vaiheessa kaikki vielä toimi. Pian yllättää kuitenkin PowerPointit pimentävä A/V-osaston oma blue screen -ilmiö.

Live.com ja Vistan Gadget -aiheet eivät innostaneet massoja. Rinnakkainen ASP.NET-osio sen sijaan kalasti koodaajia.

Yhteistyökumppaneiden listassa oli hieman yllättäen myös Nebula. Jaahas, hoitanee Microsoftin tulevan kehittäjäyhteisön hostauksen

Microsoftin Juhani Vuorio otti varsin rennosti, ja mikäpä siinä – ovathan nuo Kinopalatsin penkit ihan mukavia

Microsoftin anime-henkiset pahvikulissit valloittivat Assemblix-toimituksen…

Hahmottelut ja ideariihet hoituvat tehokkaimmin perin vanhanaikaisesti: paperilla ja kynällä!

Tablet PC olisi ihan kiva.