Amit Singhin esitelmää kuunnellessa tulee samanlainen tunne kuin Mark Russinovichin kirjoja lukiessa: tässä on ihminen, joka on sulkeutunut käyttöjärjestelmien luostariin ja tutkinut rakenteita syvältä. Russinovichin tavoin Singh on myös soveltanut oppejaan, ja loihtinut Maciin tuen asennettaville käyttöjärjestelmille.
Erinomainen, joskin pitkähkö, esitelmä MacFUSE:sta:
Ei enää kuivakkaa JavaPossea, ei mitään Microsoft-propagandaa pursuilevaa .NET Rocksia! eikä hippihenkistä Rails Podcastia.
Nyt kuuntelen vain ja ainoastaan Pro PHP Podcastia ja erityisesti sen Ramblecast 2.0 -jaksoa.
Tämä mullistaa kaikki käsitykseni PHP-koodaajien mielenterveydestä.
Törmäsin toiseenkin Manninngin julkaisuun:
Drupal-sivustoa kehittävälle tuo jQuery-julkaisu voisi olla paikallaan. En ole aiemmin ostanut Manningin kirjoja, ovatkohan Apress-tasoa?
Reaktor Innovationsin agiili- ja menetelmägurulta ilmestyi aiheesta kirja:
Hitsi, pitäisi varmaan tyhjentää kovalevytilaa että saisin nuo muutaman viikon takaiset videotaltioinnit AgileFinlandin seminaarista siirrettyä verkkoon. Oli ihan fiksua asiaa!
Java: tylsä kiva kieli pankkisovelluksille ja muuhun tylsään virallliseen koodaukseen. Boooring.
Idearikkaiden web 2.0 -sivustojen kehittäjät suosivat LAMP-alustaa.
Halpa, muuntautumiskykyinen ja tarpeeksi hyvä.
Yksi kuluneen viikon mielenkiintoisimmista kehittäjäuutisista on ollut Microsoftin päätös julkaista .NET-luokkakirjastojen lähdekoodia.
Scott Hanselmanin tuoreimmassa podcastissa haastateltiin .NET-sorsajulkaisun taustalla olevaa Microsoftin Shawn Burkea.
Podcast alkoi näin: “Tiedättekö mitä? Meillä on skuuppi! Microsoft on päättänyt julkaista .NET-luokkakirjastojen lähdekoodit. Ei, tämä ei ole uusi Rotor, vaan ihan oikeiden lähdekoodien julkaisu.”
Microsoftin edustajan mukaan lähdekoodien julkaisu tapahtuu vasta nyt, koska yhtiöllä on tarjottavana sopiva “tarina” (story). Tämä sana toistui useasti. Nyt meillä on tarina. Tarina on nyt valmis. Tämän vuoksi siis julkaisemme.
Sitten keskustelu siirtyi siihen, kuinka Visual Studio 2008:n debuggerissa koodi valuu palvelimelta näkyviin eikä koodaajan tarvitse enää turvautua Reflectoriin. Lopussa keskusteltiin palvelinten ja versioinnin logistiikasta ja sitten todettiin vielä uudestaan, että vau, upeata, kiitos.
Ainoa kuviteltavissa oleva käyttötarkoitus sorsille on Microsoftin mukaan Orcasin parantunut “käyttäjäkokemus” debugatessa. Missään nimessä ei kerrota sellaista tarinaa, jossa joku tutustuu lähdekoodeihin jotta tämä voisi kehittää paremman (tai edes korjatun) version tuotteesta.
Pidin myös erikoisena Scott Guthrien sanavalintoja:
“We’ll begin by offering the source code (with source file comments included) for the .NET Base Class Libraries” [...]
Kuvaavaa, että Guthrie näki “kommentit mukana” -lisäyksen tarpeelliseksi. Minusta se on defenssi, joka viittaa siihen että kirjoittaja olettaa yleisöllä olevan automaattinen ennakko-oletus siitä, että “ainahan Microsoft toimii kierosti”.
Vai milloin viimeksi joku on tehnyt vastaavan julkistuksen, mutta julkaissut lähdekoodit ilman kommentteja?
Guthrien lähdekoodijulkaisua käsittelevä blogipostaus esittelee perusteellisesti Visual Studio 2008:n debuggausta - tai no, näkyyhän siellä kuvaruutukaappauksissa myös niitä lähdekoodeja!
Aivan alussa, ikään kuin ohimennen, Guthrie toteaa että lähdekoodit voi hakea myös pakettina ja tarkastella sitten jollakin tekstieditorilla.
.NET-kirjastokoodin lähdekoodien saaminen näkyviin on minusta hienoa. En vaan jaksa ymmärtää, miksi Microsoftin pitää kehittää aina jokin “tarina” tai muu taktinen syy jokaisen järkevän päätöksen pohjalle.
Epäilin tuossa aiemmin, josko Mozilla-kehittäjillä on kaikki hallinnassa kun Bugzilla-viesteissä sävy oli varsin epämääräinen.
Eilen Firefoxini päivitti itsensä 2.0.0.6:een, ja haavoittuvuus näyttäisi olevan nyt korjattuna. Klikkaus ei käynnistellyt enää laskuria eikä muitakaan Windows-sovelluksia.
Avoin Bugzilla-käsittely on mainio asia, ja olisi mahtavaa jos suuret ohjelmistotalot toimisivat samalla tavoin.
Aivan avointa ei Firefoxinkaan bugiluettelointi ole, sillä turvallisuussyistä pahimmat havainnot pidetään korkeamman oikeustason takana.
Microsoftin massiivinen 2008-versiopäivitysten hyökyaalto lähestyy uhkaavasti. Tai uhkaavasti ainakin tietoliikennekapasiteetin näkökulmasta, sillä lukuisten eri Visual Studio-, SQL Server- ja Windows Server 2008 -levykuvien siirtely tulee kuormittamaan IP-runkoverkkoja ennätysmäisesti.
Viime vuonna ihmettelin, miksi Microsoft ei hyödynnä jotakin BitTorrentin kaltaista P2P-tekniikkaa Office 2007 -beetojensa jakelussa. Silloinhan Microsoft sortui veloittamaan beetaversioiden imuroinnista, kustannuksien kattamiseksi kuulemma.
Tällä kertaa beetat siirtyvät kehittäjille kuitenkin maksutta. Apuna on uusi P2P-pohjainen väline, Microsoft Secure Content Downloader. Kyseessä on toistaiseksi vasta esiversio, ja jakelusofta lakkaa toimimasta 4 viikon kuluttua.
Isoista kaistamaksuista kärsivien puolesta täytyy toivoa, että MSCD toimii eikä pätki imurointeja kuten vanha MSDN:n imurointipalikka.
Eikä asenna koneeseen hämäriä taustapalveluja.
Kuten Hesaristakin on saatu lukea, Kesäkoodi 2007 on lähtenyt käyntiin varsin dramaattisissa merkeissä.
Viime viikolla Janne Kalliomäen graafinen edustaohjelma Backup Managerille eteni jo ensimmäisten koodirunkojen tasolla. Lauantaina iski kuitenkin varasporukka ja ryösti Jannelta kannettavan - ja siinä samassa lähdekoodit.
Ironia on siinä, ettei lähdekoodeista ollut varmuuskopioita.
Muutama päivä sitten kone kuitenkin löytyi, ja työ voi taas jatkua.
Huh!
Tiedän kokemuksesta - tosin Jannen tapaukseen verrattuna erittäin lievässä muodossa - kuinka ikävää ja jopa traumatisoivaa omalle kohdalle osunut katuväkivalta voi olla.
Tsemppiä Jannelle!
Ja hei, muist.. Tai no, jätän muistuttelut väliin. Eiköhän aihetta ole tullut tarpeeksi mietiskeltyä - muutenkin kuin teknisen vaatimusmäärittelyn näkökulmasta.
Tämä kuulostaa varmasti lievän autistiselta, mutta ISO-standardien luettelo on minusta varsin antoisa lukukokemus. Kyllä, pidän myös puhelinluetteloista, mutta seuraavat numerot ja nimet ovat vieläkin kiinnostavampia. 
Juoksevaan numerointiin perustuva ISO-standardien alkupää viestii 1900-luvun teollistumisesta ja globalisoitumisesta:
Satasista löytyy vasta alkeellista tietotekniikkaa:
Ensimmäiselle tuhatluvulle siirryttäessä alkaa meno olla jo aika teknistä:
Loppupää onkin sitten jo melko ohjelmointi- ja tietotekniikkatäyteistä:
Instanssi, joka julkaisee standardeja lähes kaikista koodaajan perusteknologioista, tuo meille myös seuraavia välttämättömyyksiä:
Kommenttini perustuvat tosin vain Wikipedian artikkeliin, joka sisältää enimmäkseen tällaisia “valittuja helmiä”.
PS. Wikipedia on näköjään hyvin kiinni ajassa: ISBN-standardia käsittelevästä artikkelissa on jo maininta, että kirjojen kansainvälinen numerointimenetelmä on muuttunut muutama päivä sitten (1.1.2007 alkaen).