Assemblix Backstage

Tänään ei Microsoft.com oikein toimi:

.. ja IE 7:n aloitussivukin temppuilee.

Konehuone?

Yksi kuluneen viikon mielenkiintoisimmista kehittäjäuutisista on ollut Microsoftin päätös julkaista .NET-luokkakirjastojen lähdekoodia.

Scott Hanselmanin tuoreimmassa podcastissa haastateltiin .NET-sorsajulkaisun taustalla olevaa Microsoftin Shawn Burkea.

Podcast alkoi näin: “Tiedättekö mitä? Meillä on skuuppi! Microsoft on päättänyt julkaista .NET-luokkakirjastojen lähdekoodit. Ei, tämä ei ole uusi Rotor, vaan ihan oikeiden lähdekoodien julkaisu.”

Microsoftin edustajan mukaan lähdekoodien julkaisu tapahtuu vasta nyt, koska yhtiöllä on tarjottavana sopiva “tarina” (story). Tämä sana toistui useasti. Nyt meillä on tarina. Tarina on nyt valmis. Tämän vuoksi siis julkaisemme.

Sitten keskustelu siirtyi siihen, kuinka Visual Studio 2008:n debuggerissa koodi valuu palvelimelta näkyviin eikä koodaajan tarvitse enää turvautua Reflectoriin. Lopussa keskusteltiin palvelinten ja versioinnin logistiikasta ja sitten todettiin vielä uudestaan, että vau, upeata, kiitos.

Ainoa kuviteltavissa oleva käyttötarkoitus sorsille on Microsoftin mukaan Orcasin parantunut “käyttäjäkokemus” debugatessa. Missään nimessä ei kerrota sellaista tarinaa, jossa joku tutustuu lähdekoodeihin jotta tämä voisi kehittää paremman (tai edes korjatun) version tuotteesta.

Pidin myös erikoisena Scott Guthrien sanavalintoja:

“We’ll begin by offering the source code (with source file comments included) for the .NET Base Class Libraries” [...]

Kuvaavaa, että Guthrie näki “kommentit mukana” -lisäyksen tarpeelliseksi. Minusta se on defenssi, joka viittaa siihen että kirjoittaja olettaa yleisöllä olevan automaattinen ennakko-oletus siitä, että “ainahan Microsoft toimii kierosti”.

Vai milloin viimeksi joku on tehnyt vastaavan julkistuksen, mutta julkaissut lähdekoodit ilman kommentteja?

Guthrien lähdekoodijulkaisua käsittelevä blogipostaus esittelee perusteellisesti Visual Studio 2008:n debuggausta - tai no, näkyyhän siellä kuvaruutukaappauksissa myös niitä lähdekoodeja!

Aivan alussa, ikään kuin ohimennen, Guthrie toteaa että lähdekoodit voi hakea myös pakettina ja tarkastella sitten jollakin tekstieditorilla.

.NET-kirjastokoodin lähdekoodien saaminen näkyviin on minusta hienoa. En vaan jaksa ymmärtää, miksi Microsoftin pitää kehittää aina jokin “tarina” tai muu taktinen syy jokaisen järkevän päätöksen pohjalle.

Tänään käynnistyi vihdoin Suomessakin julkinen nettidebatti Office Open XML:n soveltumisesta kansainväliseksi ISO-standardiksi. ITviikon uutisessa ovat vastakkain EFFI ry:n puheenjohtaja Tapani Tarvainen ja kannastaan vaikeneva valtion it-johtaja, Leena Honka.

Juttu on sinällään ihan kelpo ja asiallinen, mutta suurelle osalle aihe ei silti aukea.

Mistä ihmeen XML:stä ne taas riehuu?

Pari viikkoa sitten en itsekään olisi näistä formaatti-politikoinneista piitannut, mutta aiheeseen syventyminen on pakostakin herättänyt mielenkiintoni.

Erityisesti kiinnostaa se, kuinka tässä tapauksessa hyvin spesifinen teknologia, liike-elämän edut ja politiikka kietoutuvat toisiinsa erikoisissa mittasuhteissa ja valta-kamppailuissa.

Tiistaina haastatellessani Suomen Standardisoimisliitto SFS:n Open XML-asiantuntija Lassi Nirhamoa, tajusin kuinka vähän meillä on asiasta todellakin keskusteltu.

Vasta toukokuun lopulla SFS:n leipiin siirtynyt Nirhamo on joutunut uskomattoman tiukkaan tilanteeseen. Kesää vasten tietorakenne- ja standardiguru on päässyt sovittelijaksi, jossa osapuolina ovat Microsoft Ecmoineen, avoimen aatteen propellihatut, imagoherkät poliitikot ja sivussa pörräävät jutunkipeät toimittajat.

Soisi Lassille nyt edes hieman työrauhaa, lomailusta puhumattakaan.

Eilen aihetta sivuttiin myös moneen otteeseen COSS:in Avaa ja säästä -tapahtumassa, jossa puhujana olivat mm. Martti Karjalainen oikeusministeriöstä ja kansanedustaja Jyrki Kasvi.

Oikeusministeriön kanta tuli harvinaisen selväksi: ODF:ää sen olla pitää. Muutkin ministeriöt ovat avoimista ratkaisuista “positiivisesti kiinnostuneita”, kuten virkamiehet sanansa muotoilivat.

Itse en ole perillä poliittisten eufemismien nyansseista, joten jätän suosiosta tulkinnat väliin. Niitä saa jokainen tehdä vapaasti tykönänsä, kunhan COSS-videoinnit saadaan vähitellen Assemblix.netiin.

PS. Minulla ei ole mitään Microsoftia vastaan. Minulla ei ole myöskään mitään open source -propellihattuja vastaan. Lukeudun kumpaankin leiriin, sovellan kummankin teknologioita ja menetelmiä ristiin. Saittimme WAMP-ratkaisukaan ei varmasti miellytä ketään muuta paitsi hostaajaamme - mutta mitäpä tuosta. Jaa Ilari? No hän on nykyään jo paatunut Jobsilainen

Hieman noloa, sanoisin.

RE: -liukuhihna yllätti tänään, lievästi sanottuna.

Syötehän raportoi, mitä kotimaiset media- ja mainostoimistot ovat saaneet viimeksi aikaan ja mikä kampanja on tullut taas puskettua ulos.

Tämän päivän anneista löytyy mielenkiintoinen otsikko:

Microsoft - OpenXML kampanjasivusto - The Designer Who Loved Me (01.08)

Itse sivukin on varsin mielenkiintoinen. Enpä ole ennen nähnyt näin näyttävää presentaatiota tiedostorakenteesta!

Tekijänä on muuten sama pulju, joka loihti nettiin helmikuisen Vista-lanseerauskampanjan. Onnittelut tekijöille hienosta tilistä! Ihan guruja selvästi.

Olisipa meikäläiselläkin tuollaiset budjetit ja mainosmaakarit!

Microsoft on luvannut julkaista seuraavan 12-18 kuukauden aikana internet-pilvessä eläviä verkkosovelluksia. Ilmaisten sovellusten vastapainoksi Microsoft puskee käyttäjille mainoksia.

Yhtiö on panostanut vahvasti media- ja mainintasisältöjen hallintaan ja ostanut alan yrityksiä, myös perinteisen online-liiketoiminnan ulkopuolelta.

Microsoft ei ole enää ohjelmistoyritys vaan mediatalo, jolle sovellukset toimivat mainosten esityspintana. Katsokaa vaikka uutta Officea: sen mahtavissa ribbon-palkeissa ja muissa widgeteissähän on hulppeasti lääniä bannereille.

Avalonin (WPF:n) ja Silverlightin mahdollistaminen näyttävien käyttöliittymätekniikoiden ansiosta mainoksista tulee eläviä ja tehokkaita. Digitaalisen sisällönsuojauksen vuoksi käyttäjät eivät pääse niitä karkuun perinteisillä mainosblokkaajilla.

Microsoftin pitäisi maksaa uusia tekniikoita hyödyntäville kehittäjille provisiota, hehän rakentavat yhtiölle mainostauluja.

Käyttäjältä ei tietenkään kysytä mitään, pääasia että rahoittajat ovat tyytyväisiä.

Microsoftin massiivinen 2008-versiopäivitysten hyökyaalto lähestyy uhkaavasti. Tai uhkaavasti ainakin tietoliikennekapasiteetin näkökulmasta, sillä lukuisten eri Visual Studio-, SQL Server- ja Windows Server 2008 -levykuvien siirtely tulee kuormittamaan IP-runkoverkkoja ennätysmäisesti.

Viime vuonna ihmettelin, miksi Microsoft ei hyödynnä jotakin BitTorrentin kaltaista P2P-tekniikkaa Office 2007 -beetojensa jakelussa. Silloinhan Microsoft sortui veloittamaan beetaversioiden imuroinnista, kustannuksien kattamiseksi kuulemma.

Tällä kertaa beetat siirtyvät kehittäjille kuitenkin maksutta. Apuna on uusi P2P-pohjainen väline, Microsoft Secure Content Downloader. Kyseessä on toistaiseksi vasta esiversio, ja jakelusofta lakkaa toimimasta 4 viikon kuluttua.

Isoista kaistamaksuista kärsivien puolesta täytyy toivoa, että MSCD toimii eikä pätki imurointeja kuten vanha MSDN:n imurointipalikka.

Eikä asenna koneeseen hämäriä taustapalveluja.

(Kiitokset jälleen digitoday.fi:lle otsikon inspiroinnista!)

Huolimattomasti sanitoitujen Office-tiedostoliitteiden mukana kulkee tuon tuosta arkaluontoisia lisätietoja. Toistuvasti käytetyn tarjouspohjan vanhat tiedot tai peruutuspuskurin turhat jämät kannattaa suodattaa perusteellisesti ennen lähetystä.

Nämä aivan uusimmat Officet hoitavat siistinnän onneksi omatoimisesti - vanhemmat olivat varsin lavertelevia.

Aivan tavallisissa mediatiedostoissa kulkee kuitenkin yhä enemmän tunnistedataa. Digipokkareista tallentuneeseen megapikselimössöön saisi kevyesti upotettua Sonera-kirjan jos toisenkin, eikä tiedostokoko tuntuisi vielä missään.

Viime aikoina olen testaillut, kuinka paikkatieto- ja IPTC-kuvaukset siirtyvät eri palvelujen ja laitteiden välillä.

Hieman parempaa tietoa tiedosta kuitenkin jossakin tarvitaan, sillä varsin sekaisin ovat nämä meta ja data. Pelottavan ylivuototautisilta Mehtälä-muistiinpanot loppuvaiheessa näyttivät:

Olen siis video - kliketi kliks! »

Olen sulkenut ikkunoita GUI-ympäristöissä kohta 20 vuotta tuplaklikkaamalla sitä ikkunan vasemmalla puolella näkyvää pientä kuvaketta.

Stardockin uusimman WindowBlindsin asennettuani tämä menetelmä ei ole toiminutkaan enää kunnolla.

Kun valitin softavalmistajan foorumilla, minua valistettiin että Windowsissa ikkunat voi sulkea painamalla myös siellä oikealla puolella olevaa X-ruksia.

Olin aina kuvitellut, että vain aloittelijat käyttävät ruksia - kenties juuri ne samat, joille tehtäväpalkissa ärsyttävästi tilaa vievät Copy- ja Paste-nappulatkin on tarkoitettu.

No joka tapauksessa, olisi kiva jos joku Windows-guru voisi vilkaista Winspector-screencastiani ja heittää noille Stardock-porukoille valistuneen arvauksen mistä ongelma johtuu. Ehkä saan sitten tämän kahdenkympin karkkikuomun korjattua.

Spammaajat ovat keksineet näköjään taas keinon ohittaa Outlookin roskapostisuodatin.

Outlookin suodatin käyttää Microsoft Researchin kehittämää SmartScreen-tekniikkaa. Toteutuksen yksityiskohdat ovat tarkkaan varjeltu salaisuus. Venäläisten reverse engineering -analysoinnin ja Microsoftin omien dokumenttien perusteella tekniikasta tiedetään kuitenkin jonkin verran:

SmartScreen perustuu neuroverkkoalgoritmiin ja on esimerkki ns. oppivasta koneälystä (machine learning).

Oppimateriaalina käytetään mm. Hotmail-käyttäjiltä saatua tietoa siitä, millaisia sanomia raportoidaan roskapostiksi. Tämän lisäksi SmartScreen sisältää joukon heuristiikkaa ja erilaisia sääntöjä, joilla vastaanotettu sanoma pisteytetään roskapostiepäillyksi.

SmartScreeniä käytetään valtaosassa Microsoftin sähköpostituotteista ja se lisättiin Outlookiin Office 2003:n ilmestyessä. Kirjoitin tuolloin SmartScreenstiä ja sen salatuista rajapinnoista myös Assemblixiin.

SmartScreen poikkeaa muista oppivista suodattimista, sillä käyttäjä ei voi itse opettaa sitä tunnistamaan tai olemaan tunnistamatta roskapostiksi. SmartScreen voidaan ohittaa omilla black- ja white-list -luetteloilla, joissa voi määrittää osoitteita tai verkkotunnuksia aina sallituille tai aina suodatettaville posteille.

Suodatuksen herkkyyttä voi säätää hyvin karkeasti, eli ainoastaan matalaksi tai korkeaksi. Näiden tarkempaa toimintalogiikkaa ei ole julkaistu, ja sopivan herkkyystason valinta edellyttää testaamista pidemmällä aikajaksolla.

Oman kokemuksen perusteella matala suodatustaso ei ole missään nimessä liian matala, sillä roskapostikansioon kulkeutuu viikoittain sallittua postia. Korkean suodatustason valinta ei ole käynyt itselläni siis mielessäkään.

SmartScreen sisältää varmasti aivan hienoa teknologiaa. Microsoft on kuitenkin mokannut pahemman kerran UI-toteutuksessa, jolla käyttäjä voi ohjata suodatinmoottoria ja yleisemmin koko roskapostisuodatuksen prosessia Outlookissa.

Roskapostisuodatus tapahtuu ennen käyttäjän määrittämien sääntöjen käsittelyä. Itselläni on yli 100 sääntöä tulevalle postille, joilla ohjaan esimerkiksi postituslistojen viestit oikeisiin kansioihin. Outlookissa voi sallia kyllä osoitekirjasta löytyvien osoitteiden päästäminen läpi, muttei sääntöjen osoitteista. Outlook jättää siis sääntöihin tallennetun arvokkaan tiedon hyödyntämättä ja merkitsee viestejä aivan turhaan roskapostiksi.

Outlookin käyttämää sanastoa ja sääntöjen parametreja päivitetään kuukausittain Microsoft Update -kierrosten yhteydessä. Päivitysten väliin jää kuitenkin pitkiä aikavälejä, jona roskapostitehtailijat voivat oppia kiertämään viimeisimmät säännöt.

Kesäkuun Outlook-päivityksen salat on ilmeisesti jo selvitetty, sillä viikonlopun aikana on Outlook alkanut päästää läpi aivan ilmiselvää kuvallista roskapostia. Välissä on ollut monen kuukauden tauko, jolloin Inboxini pysyi kiitettävän puhtaana.

Yllä olevasta kuvakaappauksesta näkyy, että postipalvelimellani oleva SpamAssasin on analysoinut viidestä sanomasta kolmen roskapostiksi. Outlookin mielestä kaikki viisi ovat sallittua postia.

Kaiken huipuksi Outlook ei näyttäisi millään tavoin reagoivan SpamAssasinin lisäämiin X-Spam -kenttiin.