Assemblix Backstage

Viime vuonna törmäsin mystiseen hakia-sivustoon. Kotimaisen matkapuhelinjätin nimimuunnelmalta kuulostaneen firman taustalta löytyi kun löytyikin suomalaisväriä.

Hakialla Suomi-kiintiöstä vastaavan nimi putkahti esiin nyt hieman erilaisen it-innovaatiohankkeen yhteydessä:

30) What is Pentti Kouri’s business strategy with Amiga, Inc.? Was he the driving force behind the naming rights deal with the city of Kent?

Please see the answer to question 26. Other than that, I can’t speak for Dr. Kouri.

Semanttinen hakupalvelu, Amiga OS:n henkiinherättäminen, hmm…

Onkohan Kouri ryhtynyt propellihattujen bisnes-enkeliksi?

Google ostaa tekstiviestimaasta puljun, jonka tuote kuljettaa parin rivin jorinoita puhelinten ja selainten välillä. Tämä on ihan dejavuuta tai jotain muuta uusintaa 1990-luvulta.

Pitäisi varmaan kehittää äkkirikastumisen toivossa 6 merkin bloggauspalvelu ja myydä zedille.

No, jätetään innovointi suosiosta Googlelle. Firmalla on nyt resursseja vaikka mihin - kevyeen visiointiin ei vaadita enää edes kovasti mielikuvitusta.

Muutama päivä sitten julkistettu Google Desktop -päivitys integroi widgetit ja gadgetit yhä tiiviimmin työpöydälle. Pian hakukonejätti linkittää ostamansa sosiaaliset verkkopalvelut, käytösprofiilimme ja kaiken muunkin tiedon ristiin rastiin. Kunhan firma julkaisee vielä sen oman puhelimensa, niin siinähän se sitten onkin: ubiikki Skynet-klooni.

Pyörryttää.

Mistä muuten on kotoisin tuo Jaiku-viestin outo enimmäisraja - 140 merkkiä? Kyse ei ole ilmeisesti USA-verosta, ymmärtääkseni tuo on SMS-viestin enimmäispituus sikäläisissä puhelimissa. Liittyyköhän tämä heikkoihin taajuuksiin tai kulttuurieroihin - ikään kuin sisäänrakennettu tippi?

Pitäisiköhän lähettää tänä jouluna shekki teleoperaattorille kiitokseksi taas hyvästä palvelusta. Tämä on kuulemma hyvän tavan mukaista, siis siellä 140 merkin maassa.

Yksi kuluneen viikon mielenkiintoisimmista kehittäjäuutisista on ollut Microsoftin päätös julkaista .NET-luokkakirjastojen lähdekoodia.

Scott Hanselmanin tuoreimmassa podcastissa haastateltiin .NET-sorsajulkaisun taustalla olevaa Microsoftin Shawn Burkea.

Podcast alkoi näin: “Tiedättekö mitä? Meillä on skuuppi! Microsoft on päättänyt julkaista .NET-luokkakirjastojen lähdekoodit. Ei, tämä ei ole uusi Rotor, vaan ihan oikeiden lähdekoodien julkaisu.”

Microsoftin edustajan mukaan lähdekoodien julkaisu tapahtuu vasta nyt, koska yhtiöllä on tarjottavana sopiva “tarina” (story). Tämä sana toistui useasti. Nyt meillä on tarina. Tarina on nyt valmis. Tämän vuoksi siis julkaisemme.

Sitten keskustelu siirtyi siihen, kuinka Visual Studio 2008:n debuggerissa koodi valuu palvelimelta näkyviin eikä koodaajan tarvitse enää turvautua Reflectoriin. Lopussa keskusteltiin palvelinten ja versioinnin logistiikasta ja sitten todettiin vielä uudestaan, että vau, upeata, kiitos.

Ainoa kuviteltavissa oleva käyttötarkoitus sorsille on Microsoftin mukaan Orcasin parantunut “käyttäjäkokemus” debugatessa. Missään nimessä ei kerrota sellaista tarinaa, jossa joku tutustuu lähdekoodeihin jotta tämä voisi kehittää paremman (tai edes korjatun) version tuotteesta.

Pidin myös erikoisena Scott Guthrien sanavalintoja:

“We’ll begin by offering the source code (with source file comments included) for the .NET Base Class Libraries” [...]

Kuvaavaa, että Guthrie näki “kommentit mukana” -lisäyksen tarpeelliseksi. Minusta se on defenssi, joka viittaa siihen että kirjoittaja olettaa yleisöllä olevan automaattinen ennakko-oletus siitä, että “ainahan Microsoft toimii kierosti”.

Vai milloin viimeksi joku on tehnyt vastaavan julkistuksen, mutta julkaissut lähdekoodit ilman kommentteja?

Guthrien lähdekoodijulkaisua käsittelevä blogipostaus esittelee perusteellisesti Visual Studio 2008:n debuggausta - tai no, näkyyhän siellä kuvaruutukaappauksissa myös niitä lähdekoodeja!

Aivan alussa, ikään kuin ohimennen, Guthrie toteaa että lähdekoodit voi hakea myös pakettina ja tarkastella sitten jollakin tekstieditorilla.

.NET-kirjastokoodin lähdekoodien saaminen näkyviin on minusta hienoa. En vaan jaksa ymmärtää, miksi Microsoftin pitää kehittää aina jokin “tarina” tai muu taktinen syy jokaisen järkevän päätöksen pohjalle.